Arvostelussa Alan Mooren sarjakuva-albumi Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga – 1969.

Alan Mooren ja Kevin O’Neillin Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga -sarjakuvat ovat intertekstuaalisten viitteiden viidakoita. Konsepti on seuraava: maailmankirjallisuuden klassikoista lainatut henkilöt seikkailevat ympäristössä, joka on myöskin koottu ja sekoitettu klassikoista.

Juoni rullaa, ja käsikirjoituksen ansioita on, että tarina kulkee sulavasti, vaikka kaikkia viitteitä ei tunnistaisikaan. Päinvastoin, uusilla lukukerroilla riittää löydettävää ja Wikipedia paikkaa aukkoja kirjallisessa sivistyksessä.

Sarjan keskeisiksi hahmoiksi ovat valikoituneet Mina Murray (Bram Stoker: Dracula), Allan Quatermain (H. Rider Haggard: Kuningas Salomonin kaivokset) ja Orlando (Virginia Woolf: Orlando). Alkujaan 1800-1900-lukujen taitteen seikkailijoista koostunut porukka on muodostanut salaisen seuran, joka käy enemmän tai vähemmän urhoollisesti kohti ihmiskuntaa uhkaavia vaaroja. On estetty H.G. Wellsin Maailmojen sota ja selviydytty George Orwellin Isoveljestä. Nolattu kusipäinen James Bond ja autettu Sherlock Holmesia. Herra Hyde raiskasi näkymättömän miehen.

Sarjan uusimmassa osassa porukka sekoilee huumeiden, okkultismin ja vapaan rakkauden täyteisessä Lontoossa. Paketti on juuri yhtä nautittava kuin aina ennenkin.

Alan Moore: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga – 1969. Egmont 2011. 48 s.Viisi tähteä.

Jari Tamminen