Laura Gustafssonin kirjoittama uutuusnäytelmä SupersankariTAR pui riipaisevasti menestyneen naisen stereotypiaa. Stereotypia on, ettei menestyvää naista voi olla.

Suomessa naiset eivät johda suuryrityksiä eivätkä juuri muitakaan yhteiskunnallisesti merkittäviä laitoksia. Toki meillä on kaksi poikkeusta, presidentti Tarja Halonen ja Suomen Pankin entinen johtaja Sirkka Hämäläinen, mutta näiden poikkeuksien perusteella ei vielä juhlita, näytelmä muistuttaa.

SupersankariTAR-näytelmässä nähdään kaksi naista (Pinja Flink ja Minna Puolanto) muistotilaisuudessa. Alma Bang, supersankari, on kuollut.

Naisista toinen on Alepan kassa, joka on tutustunut Almaan pari vuotta aiemmin ja fanittaa Alman elämäntarinaa. Toinen on kyyninen, viiniä sammioittain kuluttava maisterisnainen, joka on vain eksynyt muistotilaisuuteen. Alma Bangin elämä on ollut suuri seikkailu: kansainvälisiä rauhantoimia ja kohtalokkaita suhteita, aivan kuin James Bondilla.

Näytelmän kolmen naisen kautta peilataan naisen paikkaa, oletettua käyttäytymistä ja feminismin luonnetta: kuka on tekijä ja kuka saa kertoa maailman tarinaa?

Nerokkaan lennokkaalla esikoiskirjallaan Huorasatu (Into 2011) Gustafsson pääsi viime vuonna Finlandia-ehdokkaaksi. Supersankarittaressakin nähdään Gustafssonin tutuksi tekemä elämän edessä hölmistynyt, kysymyksillään arkipäivän typeryyksien ytimeen osuva nuori nainen.

Teksti on ironinen ja hauska, mutta ainakaan vielä huhtikuisessa ensi-illassa SupersankariTAR ei pääse lavalla upeimpaan nousuun.

SupersankariTAR Helsingin Kokoteatterissa 1.5.–8.6.

Hannele Huhtala