Lukuaika: < 1 minuutti

Naakka

Poliittinen eläin: Sehän on naakka! Tohkeissaan se tapittaa läheisellä bussipysäkillä seisovia nisäkkäitä ja kommentoi heitä lajitovereilleen.

Nurmikolla hyppelee pontevassa pystyasennossa sirkeä, varista muistuttava lintu. Sehän on naakka! Tohkeissaan se tapittaa läheisellä bussipysäkillä seisovia nisäkkäitä ja kommentoi heitä lajitovereilleen. Naakat vilkuilevat uteliaasti bussia odottavia, töykkivät nurmea ja katsahtelevat laumansa muihin mustaharmaisiin viipottajiin. Niille tuntuu olevan tärkeää säilyttää kontakti toisiinsa. 

Muiden lajien edustajia naakat lähestyvät pelottomasti ja vilpittömin aikein (paitsi matoja, hyönteisiä ja toukkia, jotka ne pistävät poskeensa kasvien silmujen ja siementen ohella).

 

Naakka (corvus monedula) eli kirkhakkinen on Varsinais-Suomen maakuntalintu. Sen levinneisyysalue rajoittuu Lounais- ja Etelä-Suomeen. Naakkoja ei näe aina, kuten esimerkiksi variksia, mutta syksyisin ne kerääntyvät hämärän hyssyssä valtavina laumoina metsiin ja puistoihin yöpymään. Osittaismuuttajina osa niistä talvehtii kotomaamme kaupungeissa, osa muuttaa tyylikkäästi Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan.

Hyvin sosiaalisina olentoina naakkoja näkee harvemmin yksinään. Jossain lähistöllä luuraa ainakin ensin nähdyn kihlattu. Naakat nimittäin viettävät saman kumppanin kanssa koko elämänsä, ja ne näyttävät usein jopa vastarakastuneilta nyhjätessään oksalla tai kirkon räystäällä kylki kyljessä. 

Ne pesivät isohkoissa ryhmissä mielellään keskiaikaisissa harmaakivikirkoissa ja linnojen raunioissa sekä kivitalojen kattorakenteiden koloissa ja savupiipuissa. Tasa-arvoinen naakkapariskunta ruokkii poikasensa yhdessä.

 

Hämeessä pastori Kaurinkoski sympatiseerasi naakkoja niin kovasti, että perusti 1920-luvulla Koijärvelle oman naakkakuntansa. Isoksi kasvanut yhdyskunta viihtyi pappilan tienoilla kuitenkin niin hyvin, että muutamana keväänä Kaurinkoski palkkasi pikkupojan kaivamaan munat haapojen koloista ennen kuin poikaset ehtivät kuoriutua.

Naakkojen mieltymys kivikirkkoihin oli käydä niille kohtalokkaaksi. Temmellys aiheutti pyhätöille aikoinaan niin paljon haittoja, että lajin suojelupäätös purettiin vuonna 1962. Lintuja alettiin häätää pois niiden perinteisistä pesäpaikoista. Sittemmin suhtautuminen muuttui, ja naakkakannan väheneminen on saatu pysähtymään.

 

Koska naakat ovat kovin sympaattisia olentoja, olenkin näemmä ymmärtänyt väärin ihmisnaisista käytetyn naakka-nimityksen. Tulkitsin sen halventavaksi samaan tapaan kuin ’kurpan’ tai ’kotkan’, mutta mitä vielä. Olisi imartelevaa tulla kutsutuksi naakaksi, tuoksi avoimeksi ja sosiaalisesti taitavaksi harmaasulaksi!

Anu Harju