Forssassa ei haluta historian jäävän kuolleeksi sanaksi vaan annetaan menneidenkin kuvien elää.

Forssassa ei haluta historian jäävän kuolleeksi sanaksi vaan annetaan menneidenkin kuvien elää. ”Festivaalit on polkaistu käyntiin, jotta menneisyys muuttuisi eläväksi tulevaisuudeksi.” Näin kirjaillaan Forssan mykkäelokuvajuhlien eräässä esitteessä.

”Elokuva on kuoleman työskentelyä 24 kuvaa sekunnissa”, tokaisi puolestaan Jean Cocteau, ja tarkoitti elävää filmiä.

Elokuvaa nimittäin luotiin ennen filmillä. Kun filmille piirtyneitä kuvia leikattiin ja liimattiin, leikattiin ja liimattiin filmiä. Elokuva toimitettiin elokuvateatteriin useissa filmikeloissa. Vaadittiin tunnollinen koneenkäyttäjä vaihtamaan keloja, huolehtimaan elokuvan jatkuvuudesta. Elokuva oli alusta loppuun työskentelyä filmillä.

Filmi on elävää ja herkkää ainetta. Mykkäelokuvan aikana käytettiin nitraattifilmiä. Konehuoneeseen tuli taata helppo uloskäynti, koska nitraatti leimahti herkästi tuleen ja oli lähes mahdotonta sammuttaa. Myöhemmin elokuvat kopioitiin kestävämmälle ja vähemmän tulenaralle asetaatille. Nykyisin elokuvia kopioidaan polyesterille, joka ei veny, ja jonka katkaisemiseen tarvittaisiin teräasetta. Charles Chaplinin tai F.W. Murnaun silmille polyesteri olisi yhtä happosadetta.

Nimittäin nitraattifilmi, herkimmin tuhoutuva, on aina koettu kauneudeltaan ylivertaiseksi. Chaplinin tai Murnaun nitraatille kuvaama mykkäelokuva hyvin säilyneenä nitraattikopiona merkitsee viime vuosisadan vaikuttavinta kulttuuria. Valitettavasti tällaiset kopiot ovat äärimmäisen harvinaisia, ja eräässä mielessä elokuvataide hautautuu yhä syvemmälle menneiden sukupolvien muistoihin.

Kun Cocteau puhui 24:stä kuvasta sekunnissa, hän ei itse asiassa puhunut mykkäelokuvasta, jossa nopeus pääasiassa vaihteli 16:n ja 20:n kuvan välillä. Siksi myös mykkäelokuvat näyttävät nykyisin usein hassuilta, kun niitä joudutaan ajamaan 24:n kuvan sekuntinopeudella. Nosferatu ja kumppanit vipeltävät kuin velociraptorit Spielbergin elokuvassa.

Forssassa mykkäelokuva pyörii niin kuin pitää. Esityspaikka on Euroopan vanhin yhä toimiva elokuvateatteri, joka vuosituhannen taitteessa – oireellisesti filmin vuosisadan päättyessä – oli määrätty purettavaksi. Talkoohenki ja festivaali pelastivat rakennuksen. Se, että nitraattia ei kuitenkaan esitetä, on turvallisuuskysymys. Puutalosta kun puhutaan. Kopiot ovat yhtä kaikki harvinaista kamaa, raahattu paikalle pitkin Jenkkilää ja Ranskaa, joka on tämän vuoden festivaalien teemamaa. Fokuksessa ovat muun muassa ohjaajat Jean Epstein ja Abel Gance, jolle Jean-Luc Godardin sanoin moderni elokuva on yhtä paljon velkaa kuin auto André Citroënille.

Forssan mykkäelokuvajuhlat 31.8.–1.9. www.forssasilentmovie.com

Eero Tammi