Tutkija Frida Berrigan näkee merkkejä muutoksesta Yhdysvaltojen sotateollisuudessa.
Sodankäynnin yksityistämistä tutkivat kansalaisjärjestöt eri puolilta maailmaa kokoontuivat lokakuussa Barcelonaan. Iltaisin yleisöluennoilla vieraat kertoivat asekaupasta omissa kotimaissaan.
Yksi luentosarjan puhujista oli newyorkilainen tutkija ja kolumnisti Frida Berrigan. Hänen esityksensä venähti reilusti yliajalle – Yhdysvaltojen aseteollisuuden viime vuosien kehitystä on vaikea käsitellä edes pintapuolisesti puolessa tunnissa.
Berriganin edustama War Resisters League on Yhdysvaltojen vanhin sekulaari rauhanjärjestö, joka ajaa radikaalia muutosta maan sotapolitiikkaan.
Frida Berrigan, järjestösi julkaisee vuosittain arvion siitä, miten Yhdysvaltain kansalaisten verorahat käytetään. Miksi lukunne eroavat niin paljon kongressin luvuista?
”Me emme katso puolustusbudjetin rajoittuvan vain Pentagonin menoihin. Mielestämme Yhdysvaltojen kokonaisbudjetista noin puolet kuluu puolustusmenoihin. Laskemme mukaan Irakin, Afganistanin ja muiden sotien kulut sekä rahamäärän, joka ohjataan kansalliseen turvallisuuteen liittyville virastoille. Huomioimme myös valtion velat, joilla sotilasoperaatiot on rahoitettu.”
Vaikuttiko presidentinvaalien aikana alkanut talouskriisi Yhdysvaltojen puolustusbudjettiin?
”Barack Obaman suunnitelmat puolustusbudjetin leikkaamiseksi osoittautuivat rahan siirtelyksi asevoimien eri lohkojen välillä, lähinnä asejärjestelmiltä henkilöstökuluihin.”
”Demokraattihallinnon uudistuksiin kuuluivat massiiviset jäädytykset valtion budjetissa. Esimerkiksi koulutus- ja infrastruktuuribudjetti jäädytettiin viideksi vuodeksi. Asevoimille varattua summaa sen sijaan kasvatettiin. Aikavälillä 2009–2010 puolustusbudjetti kasvoi seitsemän prosenttia ja seuraavana vuonna neljä prosenttia. Bushin hallinnon vuosittaiset korotukset olivat 10 ja 15 prosentin välillä.”
Yhdysvaltojen käymät sodat ovat olleet aseteollisuudelle varsin tuottoisia. Miten ala on reagoinut mahdollisiin leikkauksiin?
”Aseteollisuuden lisäksi sodistamme hyötyvät muutkin. Esimerkiksi yksityiset turvallisuuspalvelut ovat nykyään oleellinen osa maamme sotakoneistoa. Perinteisen sotateollisuuden rinnalle on kehittynyt kymmenen vuoden aikana täysin uusi yritysten ja alihankkijoiden joukko, joka huoltaa asevoimiamme miehitetyillä alueilla.”
”Sodista hyötyvät myös yksittäiset poliitikot. Yhdysvalloissa kongressiin pääseminen vaatii merkittävää pääomaa. Suurin osa edustajista saa kampanjarahansa yksityiseltä sektorilta. Palvelus palveluksesta -periaatteen mukaisesti yhtiöt odottavat palkkaamiensa edustajien toimivan haluamallaan tavalla. Kyseessä on siis melko suljettu järjestelmä, jonka ytimessä ovat puolustusmenoihin ohjatut julkiset varat.”
Wall Streetin mielenosoituksista alkanut kansalaisliike vastustaa epädemokraattisen talousjärjestelmän valtaa poliittisessa päätöksenteossa. Nähdäänkö valtava puolustusbudjetti osana ongelmaa?
”Wall Street -liikkeessä on kyse yleisestä ärtymyksestä rahoitusalan valtaa kohtaan, mutta samalla on nostettu pinnalle myös köyhyyden, työttömyyden, kodittomuuden ja äärimmäisen kalliiden sotien välinen kytkös.”
Näkyykö ruohonjuuritason liikehdintä poliittisessa päätöksenteossa?
”Sanoisin mielelläni, että maassamme on käynnissä avoin vallankumous epädemokraattista, yksityisen sektorin hallitsemaa ja sotaa lietsovaa valtiojärjestelmää vastaan, mutta tämä olisi tietysti liioittelua.”
”Yhdysvaltojen kaupunginjohtajien kokous Baltimoressa antoi kuitenkin toivoa. Suurten kaupunkien johtohahmot äänestivät uudesta päätöslauselmasta, jossa he käytännössä ilmoittivat, että Irakin ja Afganistanin sotien tulisi loppua.”
”Jopa republikaanikaupunginjohtajia ärsyttää, että rahaa ei riitä sairaaloiden ja teiden ylläpitoon tai opettajien palkkoihin, vaikka asevoimille varattu budjettiosuus kasvaa jatkuvasti. Pidän tätä merkkinä laajemmasta muutoshalusta – jokin on perustavanlaatuisesti väärin.”
Haastattelu kokonaisuudessaan Fifissä. www.warresisters.org.
Petter Nissinen
