Monen ihmisen kohtalo riippuu siitä, kuulostaako heidän puhetapansa puhelimessa oikealta.
Lapsuudessani kävimme kerran kesässä tapaamassa isänpuoleista sukuani. Setäni kodissa oli kuntopyörä, ihmeellisen kovat sohvat ja suuret ikkunat. Niistä näkyi valtaisa puutarha, jonka päästä alkoi meri.
Kohtaamiset olivat kummallisia: isäni alkoi veljensä nähdessään puhua aivan käsittämätöntä kieltä. Tunsin outoa häpeää, kun arjessa ihan normaalia helsinkiläistä suomea puhuva virkamiesisäni väänsi veljiensä seurassa yhtäkkiä syvintä savoa.
Niinä 90-luvun alkuvuosina, kun hämmästelin isäni puheita rantasaunassa Kauniaisissa, viereiseen artikkeliin haastateltu Muhamed ja kuvassa esiintyvä Awale elivät lapsuuttaan Somaliassa raivoavan sisällissodan keskellä. Tapasin miehet ja heidän ystäviään Vapaa liikkuvuus -verkoston kokouksessa Helsingissä viime keväänä.
Miehet kertovat tulevansa pääkaupungista Mogadishusta, mutta Maahanmuuttoviraston mukaan he ovat somalimaalaisia. Somalimaa on Somalian pohjoisosissa sijaitseva autonominen alua.
Sillä on suuri merkitys, sillä alueen turvallisuustilanteen vuoksi mogadishulaiset saavat Suomesta kansainvälistä suojelua. Se suo mahdollisuuden uuteen elämään, asuntoon, kieliopetukseen, työntekoon ja opiskeluun. Somalimaassa taas on verrattain turvallista, eli sieltä tuleville suojelua ei Suomessa yleensä myönnetä.
Miesten kohtalon keskiössä on kysymys murteesta. Maahanmuuttovirasto on ulkoistanut kotipaikan määrittämisen turvapaikanhakijoiden puhetta ja joskus myös kotiseututuntemusta arvioiville ruotsalaisyrityksille. Analyysin pohjana on yleensä vartin tai puoli tuntia kestävä puhelinkeskustelu.
Kielitieteilijät suhtautuvat murreanalyyseihin kriittisesti, ja myös YK:n pakolaisjärjestö kehottaa varovaisuuteen niiden käytössä. Keskeinen ongelma on se, että vastoin kielitieteilijöiden aiheesta vuonna 2004 tekemää kansainvälistä suositusta analyysien tekijöiltä ei vaadita kielitieteen opintoja.
Aihetta tutkinut australialainen kielitieteilijä Diana Eades varoittaa vuonna 2009 Language Assessment Quarterly -lehdessä, että analyyseja tekevät maallikot olettavat usein, että kielen todelliset puhujat puhuvat puhdasta kieltä, johon ei sekoitu muiden kielten tai murteiden sanoja. Tämä ei tutkimuksen valossa päde.
Eades muistuttaa myös, että monet turvapaikanhakijat liikkuvat paljon ennen saapumistaan turvalliseen maahan. Matkalla, pakolaisleireillä ja vastaanottokeskuksissa moni omaksuu puheeseensa ominaisuuksia muiden alueiden murteista, kuten isälleni kävi matkalla Pielavedeltä Helsinkiin.
Erään keväällä tapaamani miehen kohtalo riippuu kielianalyysifirman arviosta, ettei hän ole mogadishulainen, koska hän sekoittaa pohjoisen ja etelän murteen sanoja. Mies kertoo äitinsä tulevan Pohjois-Somaliasta ja kasvaneensa kaupunginosassa, jossa moni on kotoisin maan pohjoisosasta. Sillä ei ollut turvapaikkapäätöksessä merkitystä.
Kirjoittaja on osallistunut Refugee rights -blogin tekoon.
Kati Pietarinen
