Arvostelussa Ursula Poznanskin kirja Sokeat linnut.

Ursula Poznanskin toinen dekkari Sokeat linnut vakiinnuttaa Beatrice Kaspary -sarjan nykyaikaisen tyylin. Kun ensimmäisessä kirjassa ratkottiin geokätköarvoituksia, jatko-osassa lukija pääsee etsimään murhaajaa Facebookista.

Tapahtumamiljöö miellyttää: tietääkseni ensimmäistä kertaa Facebook-käyttäjien urkintataitoja hyödynnetään dekkarissa. Pakko tykätä.

Kirja sijoittuu Salzburgiin ja lähtee liikkeelle kahdella kuolemantapauksella. Komisario Beatrice Kaspary tiimeineen ryhtyy selvittämään uhrien taustoja ja verkostoja.

Päähenkilö on sympaattinen yksinhuoltajaäiti, joka riitelee ex-miehensä kanssa ja on hiukan ihastunut kollegaansa. Naisten tähdittämille dekkareille tyypillisesti päähenkilön intuitio on ylikorostetussa roolissa, mikä hiukan häiritsee juonen motivaatiota.

Teos on kevyt, eikä Poznanski tarjoa pohjoismaiselle dekkarille tyypillistä yhteiskuntakritiikkiä. Muutenkin itävaltalainen maisema jää ohueksi.

Sokeat linnut on kohtalainen perusdekkari, mutta nykyaikaisuus nostaa sen suositeltavien riippumattolukemisten joukkoon.

Ursula Poznanski:
Sokeat linnut.
Atena 2014.
Suom. Anne Mäkelä.
400 s. 3 tähteä.

Marjukka Kähönen