Mr. Smith rinnastaa kirjallisuuden talouteen.

Juha Seppälän lauserakenne on rytmikkäässä lakonisuudessaan kenties kauneimpia, joita kotimaisessa proosassa tällä haavaa näkee. Romaanissa Mr. Smith kaikki, siis KAIKKI, on niin tavattoman kohdallaan.

Historian vaiheisiin ja eri yhteiskuntaluokkiin kirjoitetut henkilöt toimivat näkökulmina todellisuuteen, joka on oikeastaan kaikille sama. Henkilöhahmojen asetelmaa murtaa romaaniin itseensä kirjoitettu varaus.

Kirjasta vailla rikosjuonta uhkaa tulla saarnaamista. Mutta mitä saarnaamisesta, toisinaan kuulijakunta on sen tarpeessa.

Seppälä kirjoittaa tarkkanäköisesti rahasta ja taloudesta. Yksioikoinen kapitalismikritiikki ei tietenkään riitä, Seppälän ote on paremminkin inhimillisen komedian käsikirjoittajan.

Herrat Smith ja Schmidt muodostavat pitkän historiallisen jatkumon, jossa identiteetti katoaa taloudellisen edun tavoitteluun.

Mr. Schmidt liikkuu Kannaksen monikulttuurisessa ilmapiirissä 1900-luvun alussa, Mr. Smith tunnistaa Schmidtin isoisäkseen, pyrkii käsittämään isoisältä jäänyttä romaanikäsikirjoitusta hylkäyskirjeineen, lähestyy isoisää muutaman vanhan valokuvan välityksellä:

”Hän ei näyttänyt mieheltä, joka olisi taistellut tykkien takana. Hän näytti mieheltä, joka oli myynyt ne.”

”Ihmiset eivät tajunneet, että heidän maanosastaan oli tullut Eurooppa Oyj”, sanoo Mr. Smith kirjan alussa. Mr. Schmidtin päivinä Kannaksen kauppaa käytiin mielikuvilla, vakuutuksilla ja turvallisuudella, samaa tavaraa myytiin aina vaan korkeampaan hintaan, ihmisiä kuljetettiin rajan yli. Lukija voi nähdä yhtäläisyyksiä nykyisyyteen, rahanvaihdon jatkumon.

Paitsi taloudesta, Mr. Smith on romaani kirjallisuudesta. Lukuisat muutkin nykykirjailijamme ovat pyrkineet käsittelemään kirjallisuuden ja julkisuuden periaatteellista hankausta ja kirjailijan hankalaa asemaa niiden välissä. Mr. Smith ei kuitenkaan jää voivottelemaan kirjailijan vaivoja, vaan tekee analyysia kirjallisuuden mahdollisuuksista näkyvyyden kulttuurissa. Julkisuus tekee kirjailijasta keskipisteen ja kirjallisuudesta sivuseikan. Mr. Smith on painava vastustuksen ele, kirjallisuutta, jota lukiessa ei tarvitse miettiä kirjailijaa.

Mr. Smith rinnastaa maailmat toisiinsa. Nykyisyyden satavuotiaaseen menneisyyteen, kirjallisuuden talouteen. Romaanin käsityksessä ihmisestä on jotain fatalistista: silloin, kun ihminen ei ole tahdoton ja tiedoton ratas, hän on opportunisti, joka saattaa hetken hallita omaa askeltaan.

”Pieni ihminen ikävöi pyhyyttä, mutta pieni ihminen käännetään. Taskut käännetään ensin, sitten ihminen käännetään selälleen, hänet riisutaan. Hänet käännetään mahalleen ja hänet pannaan pyllistämään. Tutkitaan, mitä hänen sisällään on, onko mitään.”

Kyse ei kuitenkaan ole kyynisyydestä, sillä onhan rakkautta, elämää, kauneutta, onhan se kaunis proosalause.

Ei siitä siltikään voimattomuutta ole torjumaan. Miten niitä siltoja rakennetaan – vaikka tästä romaanista tänne maailmaan?

Kirjoittaja on kriitikko ja kirjallisuudentutkija.

Juha Seppälä: Mr. Smith. Romaani. WSOY 2012. 278 s. Neljä tähteä.

Maaria Pääjärvi