Median muisti on lyhyt. Voima selvitti neljän haastatellun myöhemmät vaiheet. Somalityttöjen esitaistelija Ujuni Ahmed, kongolainen feministi Gilbert Adi, vantaalainen insinööri Farah Idiris Hassan & liberaali kurdi Nazmi Bazalak kertovat mitä heille tänään kuuluu.
Viime vuoden tammikuussa helsinkiläinen Ujuni Ahmed, 19, opiskeli lukiossa viimeistä vuotta. Hän oli muuttanut perheensä kanssa vuonna 1991 Suomeen Somalian pääkaupungista Mogadishusta. Voiman haastattelussa Ahmed kertoi maahanmuuttajatyttöjen ympärileikkauksista sekä ruumiillisesta kurituksesta.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Miten Ahmedin elämä jatkui lehtijutun jälkeen?
Media nostaa esiin vaikeissa tilanteissa olevia maahanmuuttajia. Joskus keskustelu laajenee yhtä juttua isommaksi, usein haastatellusta ei kuulla sen koommin. Juttu kenties järkyttää lukijoita, ja pinteessä haastateltava saa vielä vähän toivoa – mutta muuttuuko mikään todella? Kysyimme asiaa neljältä ihmiseltä, joiden tarinan Voima on kertonut viime vuosina.
Tyttöjä silvotaan edelleen
Kirkkaan aurinkoisena päivänä maaliskuussa Ahmed on juuri lähdössä töihin nuorten mediakeskukseen.
”Kyllähän siitä jutusta seurasi kaikenlaista pahaa minulle”, hän sanoo nyt.
Ahmed avasi suunsa aiheesta, koska häntä ärsytti todella paljon, että nuoria lähetettiin edelleen ympärileikattaviksi ulkomaille. Esimerkiksi koulut eivät puuttuneet asiaan.
”Suomalaiset eivät halua puuttua toisten asioihin, vaikka kyse olisi laittomuuksista. Meillä taas ’omat’ asiat kuuluvat vain meille. Niistä kyllä puhutaan, mutta ei julkisesti. Koetaan, että omat ongelmat selvitetään itse, jos selvitetään.”
Tyttöjen talolla Helsingin Kalliossa nuoret keskustelivat asiasta keskenään, mutta puhe jäi talon seinien sisälle. Lehtijuttu teki asiasta julkisen. Siitä tuli sanomista perhepiirissä.
Jutunteko muutti Ahmedin elämää. Hän kokee sen vahvistaneen häntä, selventäneen ajatuksia. Ympärileikkauksista puhuminen ei ollut iso juttu hänelle, mutta hän koki sen olevan iso juttu medialle.
”Tajusin, että asia on arka ainakin, jos kertoja on somalialainen muslimityttö. Kuvaaja ei suostunut ottamaan kuvia juttuun, koska pelkäsi ottaa vastuuta jutun vaikutuksista minuun elämääni.”
Ahmed uskoo, että juttu selvitti monille, mitä ympärileikkaus on, miksi niitä tehdään ja miltä tuntuu ihmisestä, jolle se on tehty. ”Harmittaa kyllä, että ongelma ei vieläkään näytä hetkauttavan viranomaisia.”
Jutun julkaisun jälkeen Ahmed ei tahtonut enää olla esillä asiassa, vaikka haastattelupyyntöjä tuli. Aihe puhutti myös nettifoorumeilla.
”Nyt tulevaisuus näyttää hyvältä enkä kadu jutun tekemistä. Minulla on hyvä tukiverkosto.”
Tulevaisuudessa hän haluaa opiskella AV-viestintää valmistuakseen media-assistentiksi. Myöskään into vaikuttamiseen ei ole laantunut.
”Luulen, että minulla olisi enemmän sanottavaa eduskunnassa kuin monella nykyisellä kansanedustajalla.”
Ei kansalaisuutta Supon silmätikulle
Farah Idiris Hassan oli syksyllä 2006 viettänyt 15 Suomessa vuotta. Hän oli hakenut Suomen kansalaisuutta, mutta Suojelupoliisi ei puoltanut hakemusta. Päätöksen syy ei selvinnyt, mutta Supo oli kovin kiinnostunut Idirisin poliittisista mielipiteistä, muun muassa osallistumisesta rauhankokoukseen Somaliassa.
Idirisille tarjottiin mahdollisuutta ansaita kansalaisuutensa: jos hän vakoilisi somaliyhteisöä, Supo harkitsisi myöntävän lausunnon antamista Ulkomaalaisvirastolle, nykyiselle Maahanmuuttovirastolle. Idiris kieltäytyi.
Voiman jutussa hän haaveili ehdokkuudesta eduskuntavaaleissa, mutta ilman kansalaisuutta hän ei voinut edes äänestää. Ulkomailta takaisin kotiin pääseminen oli välillä vaikeaa.
Tänään Farah Idirisin tilanne on melko lailla ennallaan. Pätkätyöpaikka on vaihtunut, ja hän on nyt Omnia-ammattiopistossa projektiasiantuntijana, tunti- ja tukiopettajana. Kansalaisuutta vantaalaisella neljän lapsen insinööri-isällä ei ole vieläkään.
”Suomessa kansalaisuushakemus on loppuun käsitelty, ja kansalaisuus siis evätty. Helsingin hallinto-oikeus kumosi Ulkomaalaisviraston päätöksen, mutta korkein hallinto-oikeus palautti sen. Olen valittanut tästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta päätös viipyy.”
Idirisin tapaus oli laajasti esillä mediassa, ja keskustelun lomassa suojelupoliisi uhkasi lopettaa kokonaan lausuntojen antamisen ulkomaalaisista. Idiris ei ole varma, vaikuttiko mediahuomio hänen prosessiinsa, mutta on tyytyväinen, että toi asian julki.
”Minulla ei ollut mitään salattavaa, ja halusin kertoa tarinani yleisölle, ettei tämä vakava virhe toistuisi. En varmasti ole ensimmäinen, jolle käy näin, mutta ehkä keskustelu hyödyttää seuraavaa.”
Idirisille median kanssa toimiminen oli hyvä kokemus. Jutut olivat asiallisia ja tuntui siltä, että toimittajat olivat hänen puolellaan.
Pitkä odotus jatkuu
Turkin kurdi Nazmi Bazalak kertoi syksyllä 2005 Voimassa perheensä tilanteesta. Hän on Suomen kansalainen ja ollut Suomessa jo parikymmentä vuotta. Hän on ollut poliittisesti aktiivisena kurdina kotikaupunkinsa Batmanin ääri-islamistisen Hizbollah-järjestön hampaissa.
Kun Nazmi Bazalak pakeni, hänen kaksi täysi-ikäistä tytärtään ja poika jäivät sukulaisten hoiviin. Silloin arvot törmäsivät: perhe on liberaali, suku vanhoillinen. Tyttäret eivät pystyneet käymään koulua, koska koulumatkat olivat vaarallisia huivittomille kurdinaisille. Pojan henkeä uhattiin.
Bazalak halusi antaa lapsilleen mahdollisuuden opiskella, ja he tulivat Suomeen. Täällä he saivat käännytyspäätökset.
Bazalakin lasten tilanne on ennallaan. Poliisi vei heidät vuosi sitten huhtikuussa Metsälän säilöönottokeskukseen odottamaan kotimatkaa, vaikka Bazalak valitti, että heillä oli ollut kuulusteluissa epäpätevä tulkki.
Lopulta Bazalak sai käsiinsä kuulustelunauhat ja pystyi todistamaan tulkin kehnon kielitaidon. Helsingin hallinto-oikeus kumosi käännytyspäätöksen. Tänä keväänä korkein hallinto-oikeus palautti lasten oleskelulupa-asian uudelleen Maahanmuuttoviraston käsittelyyn. Odotus siis jatkuu.
Tapauksesta oli juttua vain Voimassa.
”Soitin Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, kaikkialle, mutta muita tämä ei kiinnostanut.”
Julkisuutta Bazalak halusi, koska viranomaisten päätökset olivat kurjia kerta toisensa jälkeen ja hän toivoi julkisuuden auttavan. Auttoiko se, sitä hän ei tiedä.
Bazalakin mukaan sisäministeriön virkamies vaati Voiman jutun ilmestyttyä oikaisua. Muuten lapset jäisivät ilman oleskelulupaa. Virkamiestä hiersivät jutun kohdat, joissa kritisoitiin Ulkomaalaisvirastoa karkoitusvirastoksi ja kohta, jossa Bazalak nimitti silloista sisäministeriä Kari Rajamäkeä sosialidemokraatiksi naamioituneeksi perussuomalaiseksi.
”Tein oikaisun ja peruin sanani Rajamäestä mutta en Ulkomaalaisvirastosta. Silti lapsillani ei ole oleskelulupaa.”
Oleskelulupa jutun jälkeen
Gilbert Adia haastateltiin Voimaan viime keväänä. Hän oli joutunut Kongon demokraattisessa tasavallassa pidätetyksi, ruoskituksi ja raiskatuksi, koska hän oli tehnyt pienen kirjan, joka suututti hallituksen. Kirjassa Sanastoa naisten syrjinnän poistamiseksi Adi käänsi tasa-arvosanastoa tsiluban kielelle.
Adi oli odottanut suomalaisissa vastaanottokeskuksissa jo neljä vuotta. Ensin hän sai kolme kielteistä turvapaikkapäätöstä ja haki sitten vielä oleskelulupaa, jonka saaminen viipyi. Masentunut Adi oli kerran yrittänyt Suomessa itsemurhaa ja pohti yrittävänsä uudestaan, jos edessä olisi karkotus. Hän kantoi huolta vaimostaan ja neljästä lapsestaan, jotka elivät kotipuolessa köyhyydessä ja pelkäsivät Kinshasan levottomuuksia.
Maaliskuussa 2008 Adin tilanne on muuttunut. Hän sai oleskeluluvan varsin pian Voiman jutun ilmestymisen jälkeen ja opiskelee nyt datanomiksi. Hän on päässyt muuttamaan vastaanottokeskuksesta omaan asuntoon.
”Minun mielestäni juttu vaikutti paljon. Myös Ylen toimittaja soitti jutunteon jälkeen ja haastatteli minua. Oli hyvä, että ihmiset tiesivät tilanteeni ja sen, millaisia vaikeuksia minulla on ollut.”
Adi sai paljon sympatiaa muutenkin, ja ihmiset ihmettelivät, miksi Ulkomaalaisvirasto ei antanut hänelle oleskelulupaa. Vaimoaan ja lapsiaan hän ei ole nähnyt vieläkään, eikä uskalla matkustaa Kongoon heitä katsomaan. ”Mutta ehkä he voivat tulla tänne”, Adi miettii. Perheenyhdistämishakemus on vireillä.
Kaikki jutut löytyvät voiman nettisivuilta www.voima.fi.
Elina Venesmäki
