Grey Violet on Suomeen muuttanut transsukupuolinen matemaatikko. Hänen passissaan lukee toinen nimi.

Minun ei ollut tarkoitus jäädä tänne. Olin tullut Suomeen osallistuakseni Aalto-yliopiston matemaatikoiden konferenssiin.

Täällä ollessani Venäjä aloitti sodan Ukrainan kanssa. Jos maani voi puolen tunnin sisällä julistaa sodan ystävällismieliselle naapurimaalle, niin siellä voi tapahtua mitä tahansa.

Päätin jäädä Suomeen ja hain poliittista turvapaikkaa.

Synnyin Moskovassa, Neuvostoliitossa vuonna 1986. Nimeni on Grey Violet. Passissani lukee toinen nimi, mutta muutan sen heti kun mahdollista.

Toimin Moskovassa matemaatikkona ja pyörin piireissä, joissa yhdistyi taide, radikaaliteoria ja poliittinen aktivismi. Osallistuin mielenosoituksiin ja performansseihin, toimin kuraattorina ja kirjoitin erilaisiin julkaisuihin.

Tämän lisäksi olen transsukupuolinen ihminen. En koe olevani poika enkä tyttö.

Nuorena en juurikaan ajatellut transsukupuolisuuttani. Minuun suhtauduttiin enimmäkseen kuin poikaan, mutta alakoulussa minun oli mahdollista olla ongelmitta myös tytön roolissa.

Olin lähes poikkeuksetta tyttöjen kanssa, sillä pidin poikia liian aggressiivisina. Yläkoulussa minua pidettiin kai lähinnä passiivisena homomiehenä.

Venäjän kielessä sanoilla on suku, ne ovat joko maskuliinejä, feminiinejä tai neutreja. Joskus vuoden 2005 tienoilla aloin pikkuhiljaa käyttää itsestäni julkisesti yhä useammin neutrimuotoa.

Olin tässä yksi ensimmäisistä Venäjällä. Otin myös transsukupuolisen nimen Grey Violet, joka on venäjäksi Seroe Fioletovoe, sekin neutrimuotossa.

Haluaisin sukupuolisesti neutraalin vartalon. Voisin kuvitella hormonihoitoa, ehkä joitain leikkauksiakin.

Venäjällä hoitoja ei anneta kaltaisilleni kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolelle jääville ihmisille. Mutta se, että jätin Venäjän ja jäin tänne, ei johdu pelkästään transsukupuolisuudestani.

Se ja kaikki siihen liittyvä sorto on tietenkin yksi tekijä, mutta ennen kaikkea olen täällä poliittisista syistä.

Kiinnostuin politiikasta jo lapsena. En ole koskaan ollut sosiaalinen ihminen, ja minun on ollut aina helpompi olla kirjojen kuin ihmisten kanssa.

Aktivisti minusta tuli vuoden 2004 tienoilla. Tuolloin Venäjällä oli meneillään monta sananvapautta rajoittavaa valtiollista kampanjaa, ja koska määritän itseni lähinnä sanojen ja kirjoittamisen kautta, se antoi minulle sysäyksen ryhtyä kansalaisaktivistiksi.

Vuoden 2008 toukokuussa liityin radikaaliin taiteilijaryhmään Voina, mikä tarkoittaa sotaa.

Kirjoitin tuohon aikaan blogia, ja olin tehnyt sinne eräänlaisen tempauksen nimeltä pedofilofobia.

Se oli ironinen kommentti valtion pedofilianvastaiseen kampanjaan, joka oli Venäjällä yksi ensimmäisistä isoista vihakampanjoista tarkoituksenaan testata sorron mekanismeja alistamalla niitä kansanosia, joita kukaan ei halua puolustaa.

Ehdotin blogissani rinnakkaiskampanjaa ja ilmoitin, että sivulle kirjoitetuista pedofiliavastaisiksi kokemistani kommenteista seuraa varoitus ja kolmannen varoituksen jälkeen kirjoittaja saa rangaistuksen.

Voinalaiset pitivät siitä ja kutsuivat minut mukaan toimintaansa.

Syyskuussa 2008 osallistuin Voinan riveissä performanssiin eräässä Moskovan suurimmista supermarketeista. Järjestimme kahden HLBTI-aktivistin ja kolmen keskiaasialaisen siirtotyöläisen symboliset hirttäjäiset. Olin yksi hirtetyistä ”homoista”.

Minulla oli siivet, mikrosortsit ja pitkät saappaat. Näytin jotakuinkin siltä, minkälaisiksi venäläiset mieltävät länsimaisten gay pride -kulkueiden osallistujat.

Performanssissa asetimme sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ja keskiaasialaiset siirtotyöläiset rinnakkain, sillä molempiin vähemmistöihin suhtaudutaan Venäjällä avoimen vihamielisesti.

Osa meistä pidätettiin, mutta koska kauppaketju ei tehnyt rikosilmoitusta, niin poliisi vapautti meidät.

Vuonna 2008 poliisi ja vallanpitäjät eivät vielä osanneet toimia, sillä he eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Tuolloin oli jo mielenosoituksia, mutta tällainen radikaali taide meni poliiseilta täysin ohi. Eivätkä he vieläkään sitä ymmärrä.

Pussy Riotiinkaan ei osattu reagoida ennen kuin patriarkka ja kaikenlaiset äärioikeistolaiset organisaatiot alkoivat vaatia rangaistustoimia.

Marraskuussa 2012 performanssi nousi uudelleen julkisuuteen. Olin juuri tullut mummoni luo, kun huomasin, että kännykässäni oli kymmeniä vastaamattomia puheluita Voinan Pjotr Verzilovilta.

Putin oli maininnut minut keskustellessaan Merkelin kanssa Pussy Riotin vangitsemisista. Vastauksena Merkelin kritiikkiin Putin oli sanonut, että yksi Pussy Riotin tytöistä oli hirttänyt ”linnunpelätti-juutalaisen” supermarketissa osoittaakseen, että juutalaiset tulisi häätää Venäjältä.

Hetkeä myöhemmin minä, ”linnunpelätti-juutalainen”, annoin haastattelua Dožd-televisiokanavalla. Uskon, että tämä ”väärinymmärrys” oli Putinilta taktinen veto. Hän laskelmoi voivansa vaientaa Merkelin leimaamalla Pussy Riotin Nadežda Tolokonnikovan juutalaisvastaiseksi.

Minut on hakattu Moskovassa useaan kertaan. Hakkaajia ovat olleet niin ääriuskovaisten ja vasemmistolaisten homofobisten kuin valtion tukeman äärioikeistonkin ryhmät. Poliisin puoleen on turha kääntyä.

Erään päällekäynnin jälkeen poliisi sanoi, etteivät he tutki asiaa, koska mitään rikosta ei heidän mielestään ollut tapahtunut, vaikka pahoinpitelystäni oli videomateriaalia.

Viimeisen päällekäynnin seurauksena osasta hampaistani on kadonnut tunto.

Viime ajat Moskovassa elin jatkuvassa stressitilassa. Perässäni kuljettiin, ja minulle huudeltiin antisemitistisiä ja transfobisia kommentteja.

Mietin koko ajan, käydäänkö kimppuuni kadulla. Pahoinpitelyjen pelossa aloin käyttää taksia. Vuoden 2012 Putinin virkaanastujaisten jälkeen otteet selkeästi kiristyivät.

Kasvanut painostus ajoi monet ystäväni muuttamaan maasta. Monia on vangittu, ja osa on tälläkin hetkellä vankilassa.

Täällä Suomessa ollessani olen saanut tietää FSB:n kahdesta käynnissä olevasta tutkinnasta. Toinen niistä koskee HBLTI-ryhmiä, jotka osallistuivat Sotšin olympialaisten boikottiin, ja toinen poliittisen mielipidevanki Boris Stomahinin tukijoukkoja. Olin näkyvästi mukana molemmissa liikkeissä.

Kun nyt luen uutisia Venäjältä, en enää aluksi tiedä, ovatko ne totta vai ei – tilanne on jo niin absurdi. Sinut voidaan vangita esimerkiksi siksi, että jotkin toimesi koetaan Venäjä-vastaisiksi tai niiden katsotaan loukkaavan ”uskonnollisia tunteita”.

Putin myös ilmoitti jokin aika sitten, että sukupuolettomuuden suvaitseminen on Venäjän vihollinen. Minä olen siis kansanvihollinen.

Kirjoittaja on ohjaaja, joka tekee Grey Violetista dokumenttielokuvaa.

Reetta Aalto