15-vuotias turkkilaispoika kuoli kyynelkaasuammuksen osumaan Istanbulissa.

Kesäkuussa 2013 Istanbulissa Berkin Elvan oli matkalla leipäostoksille, kun poliisi ampui häntä päähän kyynelkaasukapselilla. Elvan kuoli 11. maaliskuuta 2014 oltuaan 269 vuorokautta koomassa. Uutinen Elvanin kuolemasta johti mielenosoituksiin ja mellakoihin pitkin Turkkia.

Ylen uutinen lainaa Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin toistaiseksi ainutta aihetta käsittelevää puheenvuoroa näin:

”Tällä lapsella oli rautakuulia taskussaan ja ritsa kädessään. Poliisi ei voinut tietää hänen olevan 14-vuotias, sillä hän oli peittänyt kasvonsa huivilla. Hänet oli otettu mukaan terroristiorganisaatioon.”

En epäile, etteivätkö ritsa ja rautakuulat olisi olleet Elvanin ja etteikö hän olisi ampunut kuulia kohti poliiseja, jotka oli komennettu palauttamaan yhteiskuntarauha poliittisia muutoksia huutavaan Istanbuliin.

Mutta vielä terroristi?

Terroristi-sana on tänä päivänä herkässä. Ei siksi, että terrorismi olisi yleistynyt, vaan siksi, että termi toimii porttina lain yläpuolelle, juridiseen sfääriin, jossa tavallisesti rajumpia viranomaistoimia oikeutetaan poikkeuksen perusteella. Miksi? Siksi, että yhteiskunnat seisovat vuosi vuodelta heikommalla pohjalla.

On syytä pohtia, mitä terrorismilla tarkoitetaan.

Suomen lain mukaan terrorismia ovat teot, joiden olemus on kiteytettävissä kolmeen syntiin: 1) valtiosäännön rikkomiseen eli oikeudettomaan vallankäyttöön, 2) valtiontalouden vahingoittamiseen sekä 3) kansainvälisen järjestön horjuttamiseen.

Jos näkökulma käännetään ympäri ja katsotaan, mitä laki yrittää terrorismilta suojella, vastaus on ilmeinen.

Se on valtajärjestelmä itse ja kansainvälisten kauppa- ja valtioliittojen ylläpitämä globaali talous. Mutta missä ovat ihmiskohtalot?

Eikö juuri ihmisen, jolle perustuslain mukaan valta kuuluu, pitäisi olla ensimmäisenä suojeltavien listassa? Väestöön viitataan määritelmässä vain kohdassa, jonka mukaan terrorismi ”aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa”. Onko ihmisiä siis suojeltava vain heidän omilta reaktioiltaan?

Jos ihmiselämä on Turkin lainsäädännössä yhtä merkityksetön, ei ole ihme että Elvan on kuollut.

Olemme seuranneet 2000-luvun ajan kymmeniä enemmän tai vähemmän väkivaltaisia vallanvaihdoksia Euroopan suurvallan ulkorajojen lähistöllä, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja entisissä neuvostomaissa.

Olemme siis nähneet viime vuosina mittavan aallon ”terrorismia” eli sitä, miten kerta toisensa jälkeen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksiä on oikeudettomasti horjutettu. Tosin seuraukset eivät toistaiseksi ole olleet kovin mairittelevia.

Se, mitä itse odotan, on tämän pirullisen vallan kierrättämisen loppu ja todellinen vapaus.

Peristerakis