Masentava tilanne on sellaisella ihmisellä, jonka umpikujan kaikki osatekijät löytyvät hänestä itsestään.

Masentuneita on vaikea neuvoa, koska he luulevat, tai ehkä ovatkin aivan oikeassa siinä, ettei kukaan voi ymmärtää heitä. Heidän henkilökohtainen umpikujansa on aivan yksilöllisen helvetillinen ja aivan omalla erityisellä tavallaan mahdoton. Vaikka tietäisi mitä masennus on, tekisi toisen kohdalla aina mieli kysyä, mikä on niin masentavaa.

Masentavaa on se, ettei ole vaihtoehtoja. Masentunut makaa paikallaan, koska yksikään liike ei ratkaise hänen olemisensa ongelmaa. Hän on umpikujassa. Ei ole enää mielekästä edetä mihinkään suuntaan, koska kaikki mahdolliset suunnat palauttavat takaisin samaan lähtökohtaan.

Hohto-elokuvassa pikku Jack on labyrintissä, hänen oma isänsä jahtaa häntä takaa kirveen kanssa.

Melko masentavaa.

Jack osuu umpikujaan. Hän ei pääse etenemään mihinkään suuntaan. Jackista tuntuu siltä, että hän on mahdottomassa tilanteessa, mutta ei hän ole. Jack seisoo labyrintin sisäisessä umpikujassa, mutta me kaikki tiedämme, ettei hänen kokonaistilanteensa ole ollenkaan toivoton.

Jackin tilanteessa on toivoa, koska siihen sisältyy muuttujia, muita ihmisiä. Yksi voi pelastaa toisen, toinen voi tappaa kolmannen. Kukin henkilö kokee ensisijaisesti oman kohtalonsa, ei niitä kaikkia. Masentava tilanne on sellaisella ihmisellä, jonka umpikujan kaikki osatekijät löytyvät hänestä itsestään. Ristiriita on ahtaasti yhden elämän piirissä, saman ruokapöydän ympärillä.

Shakespearen Hamlet! Raiskataan hänen runollinen henkilöytensä lattealla psykoanalyysilla: Hänen täytyy kostaa isänsä murha, sillä isän oikeus on osa hänen omaa oikeuttaan. Mutta koska hän on niin nuori ja yksin, hän tarvitsee isähahmon.

Ainoa isäkandidaatti on sama, joka hänen täytyisi tappaa kostoksi. Raivostuttava tilanne. Mikä siitä tekee masentavan, on ehkä vasta se, että jos hän ilmaisee tuota raivoa, hänet nähdään uhkaavana ja hänet hylätään.

Näin ollen kaikki hänen tarpeensa ovat ristiriidassa keskenään. Mitä umpikujassa voi tehdä? Voi toivoa, että koko maailma ympärillä muuttuisi yhdessä yössä, tai että joku tulisi ja ottaisi pois tästä maailmasta. Tai sitten voi poistaa itse itsensä. Mitä muuta?

Jonkin itsessä on pakko muuttua. Jos näin ei olisi, ei olisi umpikujassa muuten kuin näennäisesti, kuten Jack. Voiko yhdestä ristiriidan osatekijästä luopua? Tulisiko Hamletin esimerkiksi luopua tarpeestaan kostaa isänsä murha? Hän voi yrittää, mutta onko uskottavaa ajatella, että se katoaisi eikä kasvaisi viereisessä kukkapenkissä entistä aggressiivisempana katkeruutena takaisin?

Miksi ristiriita on ylipäätään pakko ratkaista? Jos rimpuileminen vain kiristää ristiriitaa, lienee viisasta antautua sille mahdollisuudelle, että mitään ei enää koskaan tapahdu. Ei siinä tilannettaan mitenkään pahenna, sen vain hyväksyy. Se on eräänlainen välikuolema, mutta vaihtoehdoista kiistattomasti hedelmällisin.

Siis: Hautaa itsesi sänkyyn ja odota uutta kasvukautta.

Ruusu Haarla