Arvostelussa Elina Loisan Julkeat.

Julkeat-teoksen keskiössä ovat narsistiset elämäntapalaiskimukset. Vaikka henkilöt tuntuvat vastenmielisiltä, otetaan teini-ikäisten lailla kapinoivien nuorten aikuisten kautta kantaa siihen, mikä on normaalia ja hyvää elämää.

Elina Loisan esikoisteoksen minä-kertoja on nuori nainen, joka yhdessä ystävänsä Maxin kanssa haluaa jättäytyä yhteiskunnan oravanpyörästä ja elää helppoa elämää.

Heidän arkensa on täynnä seksiä, juhlia ja alkoholia. Rahaa saadaan hyväksikäyttämällä ja manipuloimalla. Työnteko ei tule kysymykseenkään. Helpon elämän tavoittelu on kuitenkin vaikeaa: rahat loppuvat ennen pitkää, eikä ketään voi hyväksikäyttää loputtomasti.

Päähenkilöiden inhoaminen on helppoa. Molemmat ovat röyhkeitä, itsekkäitä ja pinnallisia. Toisaalta äärimmäinen vapaudenkaipuu, sekä lojaalius ainoaa ymmärtävää ystävää kohtaan, saa tuntemaan sympatiaa ja tekee hahmoista inhimillisiä.

Kiihkeällä tahdilla etenevä tarina ravistelee yhteiskunnan rakenteita ja kyseenalaistaa meihin kohdistuvia odotuksia. Vaikka hahmojen moraalittomuus on kärjistettyä, antaa teos ajattelemisen aihetta. Tällaiset kirjat pakottavat katsomaan peiliin ja puntaroimaan, elämmekö itsellemme, perheellemme vai valtiolle.

Elina Loisa: Julkeat. Gummerrus 2010. 240 s. Neljä tähteä.

Anna Kankaanpää