Hyvisten & pahisten erottelu ei ole yksinkertainen juttu.

Monet globaalin kapitalismin kriitikot pitävät kahta pankkijärjestöä, IMF:ää eli Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia, supervalta-USA:n tovereina paljossa pahassa.

No, mitä ne oikeasti tekevät? Maailmanpankki auttaa kehityshankkeita ja IMF valvoo maailmanlaajuisia rahoitusjärjestelmiä.

Pelkästään pahiksia ne siis eivät enää ole.

”Kun Eurooppa tukeutuu laman syvetessä pitkän aikavälin talouskasvua luovan elvytyksen sijaan budjettikurin ja rakennesopeutuksen ideologiaan, alkaa IMF:n ja Maailmanpankin nykyajattelu näyttää paradoksaalisesti osin tuoreelta ja raikkalta”, tietokirjailija Matti Ylönen toteaa kirjassaan Mahti kukkarossa.

IMF haukkui Islannin talouspolitiikan pystyyn vielä muutama vuosi sitten, kun Islanti kieltäytyi maksamasta pankkiensa velkoja ulkomaille. Nyt IMF myöntää, että Islannin ratkaisu oli oikea.

Maailmanpankin johtajaksi taas valittiin Jim Yong Kim, joka bisneseliitin Economist-lehden mukaan on ajatuksiltaan lähellä Occupy-liikkeen näkemyksiä.

Tämä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta koska Kim oli USA:n virallinen ehdokas, liikaan optimismiin ei liene syytä.

”IMF:n ja Maailmanpankin talous- ja kehitysajattelu vaikuttaa suoraan ja välillisesti myös suomalaiseen politiikkaan ja täkäläisiin käsityksiin talouden ja yhteiskuntien toiminnasta”, Ylönen muistuttaa toimittajia ja tutkijoita.

Faktakirjat ovat välillä pirun uuvuttavia, koska virheiden ja väärien näkemysten välttäminen tuottaa tylsyyttä. Ylösen kirja tasapainottelee tylsyyttä vastaan. Se suoriutuu tehtävästään, vaikka voisi kyllä olla 50 sivua lyhyempikin.

Matti Ylönen: Mahti kukkarossa. Johdatus Maailmanpankkiin ja IMF:ään. Into 2012. 246 s. Neljä tähteä.

Kimmo Jylhämö