Kanada ei huoli zombeja, mutta kaupungissa saa onneksi rakastaa.
Kanada ei huoli zombeja
Kanadan demareiden, New Democratic Partyn edustaja Pat Martin jatkoi brittiläisen imperiumin parlamentaarisen huumorin ylvästä perinnettä. Hän ylistää parlamentin alahuoneessa Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusta CDC:tä ja Quebecin provinssin viranomaisia siitä, että ne ovat varautuneet ja harjoitelleet zombi-invaasion varalta.
Samaan hengenvetoon hän haastoi maan ulkoministerin koordinoimaan zombeihin liittyviä varautumistoimenpiteitä yhdysvaltalaisen virkaveljensä kanssa, koska ”zombit eivät kunnioita valtakunnan rajoja, emmekä halua zombi-invaasion muuttuvan zombimaailmanlopuksi”.
Ulkoministeri John Baird vakuuttaa vastauksessaan: ”Kanada ei ikinä muutu zombien turvasatamaksi.” Sanailu päätyi – täysin odotetusti – Youtubeen.
__________
Lisää liksaa
Helmikuussa Kampin kauppakeskuksen edessä pyörtyiltiin joukolla. Puhtaat vaatteet -verkoston aktivistit halusivat ylläköllään kiinnittää huomion vaateteollisuuden nurjaan puoleen: viime vuonna esimerkiksi Kambodžassa sadat vaatetehdastyöläiset pyörtyivät työpisteisiinsä. Työläisten 60 euron minimikuukausipalkka pakottaa ylitöihin, eivätkä työskentelyolosuhteetkaan ole ideaalit. Maan tekstiilityöläisten ammattiliitto pyrkii neuvotteluin nostamaan minimiliksan 112 euroon.
Useat Suomenkin markkinoilla toimivat vaatejätit – esimerkiksi Gap, Zara, Levi’s – tuottavat vaatteita Kambodžassa.
H&M:n edustajat ovat julkisesti myöntäneet, että työntekijöiden palkat ovat liian alhaisia ja että tarve vähimmäispalkan korottamiselle on ilmeinen. Korotuksen vaikutus kuluttajalle olisi merkityksetön, palkan osuus vaatteen kokonaishinnasta korkeintaan muutaman prosentin luokkaa.
__________
Kaupungissa saa rakastaa
Voimassa 8/2011 haastateltu Otto Karvonen jatkaa kaupunkitilassa tapahtuvien interventioiden sarjaa. Karvonen ja Helsingin nuorisoasiainkeskus järjestivät osana IHME-festivaalia työpajoja, joissa on valmistettu ”outoja liikennemerkkejä”, joita on kiinnitetty valotolppiin Helsingissä.
Tarkoituksena on tarjota yllätyksiä ohikulkijoille ja kannustaa ihmiset kiinnittämään huomiota asuinympäristöönsä. ”Kaikki erilaisia – kaikki savolaisia”, ”Tässä saa – Tuolla ei”, ”Älä vihaa – rakasta” ja muut viestit poikkeavat tavanomaisesta kieltoviidakosta. ”Kaupunkitila on täynnä liikennemerkkejä [..] jotka kertovat meille mitä tehdä, minne mennä ja mikä ei käy päinsä.”
Karvonen ilmoittaa työpajojen tuottavan uudenlaisia liikennemerkkejä, jotka tarjoavat ”erilaisia mielipiteitä, kommentteja, ehdotuksia, vitsejä ja visioita”.
Koonnut Jari Hanska & Jari Tamminen
