Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta valtion ja kirkon erottamisesta Ranskassa.
TÄNÄ VUONNA tulee kuluneeksi sata vuotta valtion ja kirkon erottamisesta Ranskassa. Joulukuussa 1905 voimaan astunut laki päätti Ranskan vallankumouksen ajoista lähtien kiivaina velloneet kiistat.
Aihe on ollut Ranskassa laajalti esillä ja saavutusta muistellaan pitkin vuotta. Syystäkin. Aikana, jolloin uskonnot ovat suoraan tai epäsuoraan vaikuttamassa useisiin konfl ikteihin, on erinomaisen tärkeää muistuttaa, että julkisen vallan tulee suhtautua uskontoihin ja uskonnottomuuteen puolueettomasti.
SUOMESSA EI RANSKALAISTEN juhlia ole juuri huomioitu. Ei ihme. Ranskaan verrattuna Suomi on taleban-mallinen uskonnollinen valtio, jossa julkinen valta asettaa jotkin uskonnot toisten edelle, uskonnottomuudesta puhumattakaan. Näyttävimmin tämän huomaa jokavuotisissa valtiopäivien avajaisissa, jossa valtakunnan yläluokka kokoontuu Helsingin Tuomiokirkkoon evankelis-luterilaisiin riittimenoihin. Siellä hymisee säännöllisesti myös demaripresidentti Tarja Halonen.
Viesti on selvä. Suomi on yhä edelleen evankelis-luterilainen valtio. Muita siedetään, vaikka he eivät ole ihan yhtä oikeita suomalaisia kuin luterilaiset. Vuoden 1903 Forssan julistuksessa ollut vaatimus kirkon ja valtion erottamisesta on kaikessa hiljaisuudessa tiputettu SDP:n ohjelmista jo aikaa sitten.
SUOMESSA VALLITSEVA MIELIKUVA Ranskasta katolisena maana ei voisi olla virheellisempi. Ranska, kuten myös esimerkiksi Espanja ja Portugali, ovat maita, jossa valtio ja kirkko pidetään erillään.
Ranskassa tämä tarkoittaa myös sitä, että kouluissa ei ole uskonnonopetusta. Siinä missä Suomessa vanhempien uskonnon perusteella opetetaan lapsille ja nuorille näiden ”omaa” uskontoa, Ranskassa uskonto tai uskonnottomuus on yksityisasia, johon ei verovaroilla ylläpidetyissä kouluissa puututa.
Näin pitääkin, koulun tehtävä on opettaa ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti, ei ottaa kantaa maailmankatsomuksellisiin uskomusjärjestelmiin.
Jarkko Tontti, www.jarkkotontti.net
