Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa

Twiitti

En ikinä ennen ole selvinnyt koko numerosta ärsyyntymättä.

Saska Saarikoski Twitterissä 1.2.

__________

Vastatwiitti

Kaikki menetetty jos ei enää edes ärsytä;)

Kimmo Jylhämön vastaus twitterissä 1.2.

__________

Kiitos

Kiitoksia hyvästä lehdestä! Olinkin vähän etsiskellyt yhteiskuntakriitistä luettavaa ja yllättäen sitä löytyikin steissin ilmaisjakelutelineestä! (Ei olisi uskonut, joten kannatti napata.) Todellakin luen jatkossakin Voimaa, kun vuoden teemana on tutkiva journalismi.

Kiitokset vielä kerran, erityisesti ”Talousjournalismin sopulipelit” -jutusta (1/2013).

Nimetön

__________

Parasta kulttuurijournalismia

Tän hetken paras kulttuurijournalismi löytyy Voimasta. Ihan pikku-uutisista lähtien se pesee mm. hesarin. Aika ällistyttävää!

a

__________

Tiedeuskosta: Vol. 2

Olen harvinaisen ilahtunut huomiosta, jonka mukaan allekirjoittanutta ei kannata käyttää kirja-arvioiden tekijänä. Lisäisin tuohon vielä: allekirjoittanutta ei kannata käyttää ylipäätään minkäänlaisten arvioiden tekijänä.

Rinnastamiseni syväekologiaan ei ole perusteltua. En ole koskaan väittänyt olevani syväekologi. Liian iso hattu minulle. Sen sijaan riitelen mielelläni itsensä syväekologeiksi korottaneiden kanssa.

Kritiikki on hankala laji. Keisarin palatsiin ei pääse, ellei ole valmis räjäyttämään portteja kappaleiksi.

Jouko Kämäräinen

__________

Mauton otsikko

Jari Hanskan pääkirjoituksen otsikko on todella mauton ja halventaa seksityöntekijöitä.

nimetön

__________

Loukkaava otsikko

Otsikko on ala-arvoinen. Eikö Voima kunnioita prostituutiossa toimivien ihmisten ihmisarvoa? Eivätkö he mahdu joukkoon? Huora on loukkaava ilmaisu, jota käytetään myös naisten hallitsemiseen ja kontrolloimiseen ylipäänsä. Ikävä tapa hakea räväkkyyttä.

Joukahainen

__________

Taso on parantunut

Vau. Jostain käsiini osui joulukuun numeronne. En tiedä, onko tasonne parantunut vai enkö ole vain aiemmin käynyt läpi juttuja huolella, mutta jotain oli selkeästi tapahtunut! Ennen katsoin nimittäin lehdestänne vain anti-mainoksia, mutta nyt olen lukenut lehden lähes kannesta kanteen. Erityisesti mieleen jäi kolumni koiran ja ihmisen kohtelun eroista julkisessa terveydenhuollossa sekä laittoman siirtolaisen auttamistarina.

Asiantunteva porukka teillä on lehteä tekemässä! Sellaista journalismia enää harvoin näkee, jossa ei päätoimisesti varota, kenen varpaille kulloinkin astutaan. Tämä on sääli, sillä usein asia ja totuus hukkuvat liialliseen sovinnaisuuteen. Mutta tämä ei onneksi ole teidän ongelmanne!

Niin se piti vielä sanoa, että älkää välittäkö, vaikka saattekin ikuisen leiman itseenne – eikös se ole nykyisellään jopa pienoinen ylpeydenaihe, ettei kelpaa Hesariin töihin! (; Keep up good work. Teitä tarvitaan!

Niina

__________

Laatujournalismia, 
ei puskasta huutelua!

Kotimaani Unkarin sisäpolitiikan ilmiöitä ei viime Voimassa käsitelty riittävän monitahoisesti. Nimensä piilottavan kirjoittajan tekstissä maa leimattiin äärioikeiston vallassa voimattomana kituvaksi ja demokratiavajeensa takia Valko-Venäjään rinnastettavaksi paikaksi. Jos kirjoittaa nimettömänä, sanalla ei ole painoarvoa.

Suomessa on nimekkäitä tutkijoita, joiden tulkintaa olisi voitu lainata nimeään piilotelleen paikallisen yhteiskuntatieteilijän pinnallisten näkemysten rinnalla tai sijasta.

Haluaisin myös oikoa pari asiavirhettä.

Unkarin uudesta perustuslaista ei ole poistettu tasavalta-nimitystä maan hallintomuotona.

Nobelisti Imre Kertészin teos pääsi julkisen keskustelun tuloksena mukaan lopulliseen valtakunnallisen perusopetusohjelmaan.

Äärioikeiston toiminta tuli näkyväksi jo edellisen hallituksen aikana. Jobbik toki pääsi 2010 keväällä parlamenttiin, mutta se on joutunut (onneksi) tyytymään huutelijan rooliin oppositiossa.

Kirjoituksen lista hallituksen tekemistä vääryyksistä heijastaa ennakkoasenteita: keitähän esimerkiksi ”kommunisteja sympatisoineet historian suurmiehet” ovat, joiden patsaita uhkaa poissiirto?

Daniel Nagy

Toimitus vastaa:

Mediassa sallitaan yleensä nimettömiä kirjoituksia silloin, kun on mahdollista, että jutun julkaiseminen nimellä haittaisi kirjoittajaa tai jutussa esiintyviä henkilöitä. Voimalla ei ole yhtä kantaa asioihin, vaan kirjoittajamme saavat olla asenteellisia. Asiavirheet on oikaistu jutun verkkoversiossa sekä alla kohdissa 1. ja 2.

Jari Hanska, Voiman vastaava päätoimittaja

Kirjoittaja vastaa: Tekstissä on tosiaan virhe: perustuslaista ei ole poistettu toteamusta siitä, että Unkari on tasavalta. Sen sijaan maan nimi on muuttunut uudessa perustuslaissa Unkarin tasavallasta (Magyar köztársaság) pelkäksi Unkariksi (Magyarország).

Myös se on totta, että Imre Kertész nostettiin debatin jälkeen sittenkin mukaan opetussuunnitelmaan. Häntä ei kuitenkaan mainita unkarilaisten kirjailijoiden listassa vaan kirjallisuuspalkintoja käsittelevässä osassa, mitä unkarilaiset juutalaisjärjestöt ovat protestoineet. Viesti on järjestöjen mukaan se, että kirjailija ei ole osa Unkarin kirjallisuushistoriaa.

Äärioikeisto on sinänsä hallituksesta erillinen asia, mutta nykyhallitus on vain harvoin tuominnut sen toimintaa.

Jutun kainalo on otsikoltaan 10 Pelottavinta Unkarissa – pelko on aina subjektiivinen tunne.

Historian suurmiehistä ja patsaista: Unkarin ensimmäisen presidentin, konservatiivisesta aristokraatista radikaalidemokraatiksi ryhtyneen Mihály Károlyin (1875–1955) patsas purettiin maaliskuussa 2012 parlamentin edustalta.
Keväällä 2013 siirretään Attila Józsefin (1905–1937), yhden Unkarin tunnetuimman ja arvostetuimman runoilijan patsas. Mies oli 1930-luvulla kielletyn kommunistipuolueen jäsen.

Keväällä 2012 kohuttiin myös vuonna 1958 teloitetun, vuoden 1956 neuvostovastaisen vallankumousajan pääministerin Imre Nagyin patsaan siirrosta, joka ei ilmeisesti toteudu. Patsassiirrot liittyvät hallituksen projektiin, jolla parlamentin ympäristö palautetaan vuotta 1944 edeltävän ajan hengen mukaiseksi.

Valko-Venäjän tietotoimiston mukaan presidentti Aleksander Lukashenko totesi 16.11.2012, että sen jälkeen, kun Unkari kyllästyi ”demokratiaan” ja markkinatalouteen, maa tuli järkiinsä.

Frans Vuori

__________

Moi Susanna ja Jari

Kiitos hyvästä Fifi-stoorista näistä nykyisen taloustoimittamisen sokeista pisteistä.

Varmasti mekin käytämme liikaa firmojen ja yhteisöjen tiedotteita lähteinämme.

Mutta mielestäni olennaista näissä ”tiedote-leikkaa-liimaa” -uutisissa on, yrittääkö toimitus naamioida niitä omiksi jutuikseen vai ei.

Tähän lienee monella suuri houkutus, koska firmatiedotteissa on nykyään kätevästi yritysjohtajien onelinereitä, joilla tiedotejutun saa näyttämään ”oikealta omalta haastattelulta”. Ne verkkolehdet, jotka näin tekevät, sahaavat mielestäni omaa oksaansa ja pilaavat journalistista uskottavuuttaan.

Meillä Talsassa on ehdoton sääntö, että firmatiedotteiden yhteydessä on aina mainittava mahdollisimman näkyvästi ”kertoo yritys XX tiedotteessaan”. Mieluiten monta kertaa, jotta lukija tajuaisi, että tämä on yrityksen näkemys, ei toimituksen.

Uutislehden on tasapuolisesti kerrottava, mitä firma yrittää väittää. Ja mahdollisimman usein on tehtävä siihen viereen uutiskommentti tai analyysi siitä, miltä asiat toimittajan mielestä näyttävät. Omalla nimellä, rehellisesti ja avoimesti.

En väitä, että me olisimme tässä aina onnistuneet. Mokia ja virhearviointeja teemme ihan varmasti.

Ohessa liitteenä on Taloussanomien toimituksen huoneentaulu viime vuoden tammikuulta: tällaisen ohjenuora/linjapaperin annan jokaiselle meille töihin tulevalle.

Okei, olen puolueellinen tässä asiassa, koska 1990-luvulla olin ehdottamassa Taloustoimittajien yhdistykselle osakeomistusrekisterin luomista.

Enkä tykännyt, että siitä luovuttiin. Meillä on myös omat osakekauppaa koskevat sääntömme.

Petri Korhonen, toimituspäällikkö
Ilta-Sanomat / Taloussanomat