Minskin MM-kisat ovat jääkiekkoviihdettä & asekauppiaan juhlaa.
Toukokuussa Minskissä järjestettävät jääkiekon maailmanmestaruuskisat ovat Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan vallassaolon 20-vuotisjuhlat. Nämä juhlat hänelle on järjestänyt Venäjän poliittinen ja taloudellinen mahti sekä Kansainvälinen jääkiekkoliitto.
Kohta 60-vuotias Lukašenka on salamyhkäinen mies, josta tiedetään vähän. Hänen rakkautensa jääkiekkoa kohtaan ei kuitenkaan ole salaisuus. Kun Lukašenka lähtee pelaamaan kiekkoa, Minskin keskustan liikenne pysähtyy komean saattueen tieltä. Autosaattueen tulo- ja menoajoista Minsk-areenalle seurataan presidentin hallinnon työpäivän pituutta.
Neuvostoajan kolhoosin johtaja Lukašenka nousi Valko-Venäjällä valtaan 1994 kovilla keinoilla, joilla hän edelleen pitää valtiota otteessaan.
Ihmisoikeusloukkaukset, kuten toisinajattelijoiden kidutukset, murhat ja omaisuuksien kaappaukset, johtivat EU:n ja Yhdysvallat asettamaan Lukašenkan ja tämän läheiset avustajat matkustuskieltoon ja muihin pakotteisiin vuonna 2011.
Tästä huolimatta Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on puheenjohtajansa René Faselin ja varapuheenjohtajansa Kalervo Kummolan johdolla päättänyt osoittaa julkisen tukensa Lukašenkalle luovuttamalla tälle jääkiekon MM-kisat.
Kisaisäntänä Lukašenka voi esiintyä suurena urheilujohtajana, joka haluaa kansalaisilleen vain terveyttä, jännitystä ja iloa. Diktaattorit ovat aina käyttäneet urheilua siirtääkseen huomion pois hirmuteoistaan.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto ei anna Lukašenkalle kansainvälistä hyväksyntää ilmaiseksi. Liitto pystyy rahastamaan mm-kisojen isäntää sekä suoraan että epäsuorasti.
Suoraa tuloa ovat osuudet esimerkiksi lipputuloista, ja epäsuoraa tuloa tulee esimerkiksi televisiointioikeuksista ja sponsoreilta. Näitä epäsuoria tulovirtoja hallinnoi liiton yhteistyökumppani, sveitsiläinen Infront-yhtiö, joka tilittää pääosan saamistaan tuloista liitolle.
IIHF on Lukašenkalle pieni tukija verrattuna Vladimir Putinin Venäjään, joka tukee Lukašenkan hallintoa kaasulla, öljyllä ja asekaupalla. Venäjän ja Lukašenkan tiivis sotilaallinen yhteistyö juontuu Neuvostoliiton aikaan, jolloin Valko-Venäjä tuotti aseita yhteistyössä Ukrainan kanssa.
Nykyisin venäläiset bisnesmiehet tarvitsevat Lukašenkan välikäsiä salaisessa asekaupassa maailman kriisialueille, kuten Syyriaan. Lukašenka on itsekin myynyt aseita Syyrian hallinnolle ulkovaltojen moitteista piittaamatta.
”Arvostellaan meitä kuinka paljon tahansa, me jatkamme sotilasapuamme Syyrialle”, Lukašenka sanoi jo vuonna 2002 Wall Street Journalin mukaan.
Sotilaallista yhteistyötä voidaan epävirallisesti harjoittaa urheiluympyröissä. Vladimir Putin kutsui ystävänsä tammikuun alussa 2014 pelaamaan jääkiekkoa Sotšin tyhjälle Ice Dome -areenalle. Putin pelasi numerolla 1 ja hänen joukkuetoverinsa Lukašenka numerolla 11. Lukemin 12–3 voittaneeseen joukkueeseen kuului sattumalta myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu.
Asekaupalla epäillään rahoitettavan myös Minskin MM-kisoja, mutta kisojen rahoituksesta on perillä tarkasti vain presidentti Lukašenka. Selvää joka tapauksessa on, ettei Lukašenka rahoita urheiluharrastuksiaan pelkästään valtion budjetista.
Lukašenkan valtaa tukevat valkovenäläiset oligarkit, kuten Juryi Tšyž, Alexander Šakutin, Nikolai Varobei ja Vladimir Peftiev. Heidän bisneksensä perustuvat presidentin toiveiden täyttämiseen. Systeemi on samantyyppinen kuin Putinin Venäjällä. Oligarkit upottavat miljoonia presidentin osoittamiin kohteisiin, erityisesti hänen urheiluprojekteihinsa.
Ne liikemiehet, jotka eivät asetu Lukašenkan komentoon, menettävät pian bisneksensä ja saavat etsiä elintilaa ulkomailta, jos sinne ehtivät. Epäsuosioon ovat joutuneet esimerkiksi ennen Lukašenkan valtakautta rikastuneet Leonid Volk, Alexander Popeyko, Valery Sumski ja Andrei Klimov.
Yksi kanavista, joita pitkin liikemiehet rahoittavat urheilua, on presidentin urheilukerho. Sitä johtaa Lukašenkan keskimmäinen poika Dmitri, 23.
Presidentin suojelua nauttivat oligarkit saavat kunnian rakentaa areenat ja kustantaa joukkueet. Samoin he joutuvat rahoittamaan erilaisia kisoja ja niiden hankkimista.
Monella liikemiehellä on suhteita Venäjän öljy- ja kaasubisneksen vartijoihin, ja osa heistä on mukana asekaupassa. Varakkaimpana Valko-Venäjän upporikkaista liikemiehistä pidetään asekaupoilla rikastunutta Vladimir Peftieviä, jota kutsutaan Lukašenkan lompakoksi.
Peftiev johtaa Valko-Venäjän tennisliittoa ja on kansallisen olympiakomitean jäsen. Yhdysvaltain salaisista diplomaattisähkeistä on selvinnyt, että juuri Peftievin yhtöiden kautta presidentin vanhin poika Viktor Lukašenka, 38, tiettävästi hoitaa asekauppoja. Viktor myös avustaa isäänsä maanpuolustusasioissa ja on turvallisuusneuvoston jäsen. Häntä pidetään kovaotteisen salaisen poliisin ja sisäministeriön todellisena hallitsijana.
Viktor Lukašenkan läheinen bisneskumppani, valtion erityssuojeluksessa oleva liikemies Sergei Gaidukevich, hoitaa asekaupparahojen kanavoinnin Euroopassa monien yhtiöiden kautta. Gaidukevich on entinen Neuvostoliiton armeijan eversti, joka palveli aikoinaan Irakissa. Lukašenkan hallinto on vienyt Irakiin aseita vuosikausia. Gaidukevichillä on yhteyksiä moniin yrityksiin, joita amerikkalaiset diplomaatit epäilevät käytettävän Lukašenkan rahojen siirtelyssä Euroopassa.
Näiden asekauppojen tutkiminen Valko-Venäjällä on vaarallista työtä. Sen sai kokea toimittaja Veronika Cherkasova, joka selvitteli Saddam Husseinille Irakiin myytyjen aseiden reittejä.
Irakin diktaattorilla oli rekkakuormittain sitä, mitä Lukašenkalta puuttui – käteistä rahaa. Toimittaja alkoi tutkia sitä, kuinka nämä aseet ja setelit saatiin vaihdettua. Lokakuussa 2004 hänet tapettiin 40 veitsen iskulla kotiinsa Minskissä.
Aljaksandr Lukašenka kävi lokakuussa 1999 Venäjän parlamentissa duumassa julistamassa innostuneelle yleisölle kauppapolitiikkansa oppeja. Hän sanoi, ettei Venäjän pitäisi huolehtia siitä, mitä amerikkalaiset ja länsieurooppalaiset ajattelevat.
”Miksi polvistutte Kansainvälisen valuuttarahaston varkaiden edessä”, kysyi Lukašenka duuman jäseniltä The Moscow Timesin mukaan.
Hän viittasi Venäjän 650 miljoonan dollarin velkaan rahastolle.
”Yksi S-300-ohjusjärjestelmä maksaa 550 miljoonaa. Myykää pari sellaista, ja kaikki huolenne haihtuvat.”
Sali räjähti taputuksiin. Sen jälkeen Lukašenka ehdotti venäläisten aseiden myynnin lisäämistä Lähi-itään, kuten Syyriaan, jonne on viety venäläisiä aseita sitä ennen ja sen jälkeen aina nykypäiviin saakka.
Jääkiekon MM-kisat annettiin Valko-Venäjälle IIHF:n kokouksessa keväällä 2009 Sveitsissä. Lukašenkan hakukomiteaa johti Valko-Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtaja Vladimir Naumov, joka joutui 2004 ensimmäisenä valkovenäläisenä EU:n ja Yhdysvaltain matkustustuskieltoon ihmisoikeusloukkausten vuoksi.
Euroopan neuvoston tutkimusten perusteella Naumov oli Lukašenkan salaisen poliisin päällikönä osallisena entisen sisäministerin Juryi Zaharankan, entisen varapääministerin Viktar Hantšarin, liikemies Anatoli Krasovskin ja Venäjän televison kameramiehen Dmitri Zavadskin katoamisiin vuosina 1999–2000.
Juuri sisäministeri Naumov asioi hyvin tiiviisti vuosien ajan Faselin, Kummolan ja liiton pääsihterin Horst Lichtnerin kanssa.
Marraskuussa 2004 oli Kalervo Kummola juniorien Mestis-joukkueen kanssa Valko-Venäjällä presidentti Lukašenkan kutsuvieraana. Tuolloin Naumovin osallisuus katoamisiin oli jo julkistettu.
Helsingin Sanomat kysyi Kummolalta, kuinka Lukašenka tähän otti yhteyttä. Kummola vastasi:
”Tapasin kyllä Lukašenkan viime keväänä, kun olin kansainvälisen liiton puitteissa valvomassa nuorten mm-kisoja Minskissä, mutta lähinnä nämä yhteydenotot menevät Valko-Venäjän jääkiekkoliiton, pääsihteeri Aleksandr Lesinin ja puheenjohtaja Vladimir Naumovin kautta.”
Kummola korosti, ettei Suomen jääkiekkoliitto ota millään tavalla osaa Valko-Venäjän sisäpolitiikkaan tai sisäisiin ongelmiin.
”Niin kauan kuin urheilu on urheilua, se on ok. Jos siihen jotain sotketaan, se ei tietenkään enää käy.”
Samoihin aikoihin Naumov ja Lukašenka käynnistivät presidentin juhlaksi tarkoitetun suurprojektinsa, Minskin 2014 MM-kisat.
Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri. Into 2014. 250 s.
Jääkiekon maailmanmestaruuskisat Minskissä 9.–25.5.
________________
Asekeisari
Aljaksandr Lukašenka valittiin Valko-Venäjän presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 1994. Hänen ensimmäistä kauttaan pidennettiin 7 vuoden mittaiseksi, ja hänet on valittu kahdesti uudestaan vuosina 2001 ja 2006.
Vuonna 1954 syntyneen Lukašenkan taustasta kerrotaan vähän, eikä juuri kukaan uskalla kysyäkään. Hänen mieliharrastuksiinsa tiedetään lukeutuvan jääkiekko ja kauneuskilpailuissa käyminen.
Lukašenkalla on vaimo, joka on pyyhitty pois virallisesta historiasta ja josta ei löydy yhtään valokuvaa. He elävät asumuserossa. Avioliitosta hänellä on kaksi poikaa, 38-vuotias Viktor ja 23-vuotias Dmitri. He ovat mukana isänsä vallan ja rahan jaossa.
Lukašenkalla on myös lääkärinsä kanssa avioton poika Nikolai, 9, joka esiintyy isänsä kanssa paljon julkisuudessa, välillä jääkiekkokaukalossa ja välillä Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa yhteisissä sotaharjoituksissa puettuna sotilasuniformuun. Hänestä Lukašenka on puhunut perillisenään.
Periikö Nikolai-poika valtaa vai rahaa, vai kumpaakin, sen aika näyttää. Ainakin hän perii osan isänsä kiekkovarusteista, joita riittää kaikille pojille ylin kyllin.
Pentti Sainio
_______________
Perestroikan perässä
Mikä yhdistää Valko-Venäjän presidenttiä Aleksander Lukašenkaa ja tähän kriittisesti suhtautuvaa kansanosaa? Kumpikin näyttäisi toivovan mahdollisimman paljon kansainvälisiä kisaturisteja toukokuussa pidettäviin jääkiekon MM-kisoihin.
Viktor Martinovitš on yksi niistä, jotka toivovat kisaturistien vierailevan maassa. Martinovitš työskentelee professorinaw valkovenäläisessa European Humanities University -yliopistossa. Yliopisto joutui vuosituhannen alussa Lukašenkan hallinnon silmätikuksi ja joutuikin siirtämään lopulta koko toimintansa vuonna 2004 naapurimaahan Liettuaan.
Jääkiekko mielletään nimenomaan presidentin, ei kansan, lempiurheiluksi. Tästä huolimatta Martinovitš on sitä mieltä, että Euroopan ei tulisi boikotoida kisoja. Miksi?
”Erään teorian mukaan venäläinen perestroika sai alkunsa Moskovan olympialaisista 1980. Silloin suuri ulkomaalaisten määrä kaupungissa loi täysin erilaisen tunnelman suljettuun maahan. Paras tapa rikkoa Valko-Venäjän eristys on se, että ihmiset vierailevat kisoissa.”
Elias Vartio
Pentti Sainio
