Ammuntapeli muistuttaa pelottavan paljon tv-uutisia.
En oikein voi moralisoida taistelu- ja räiskintäpeleistä, koska itse ohjelmoin 15-vuotiaana basicillä kymmentasoisen karatepelin pikkuveljelleni.
Mutta heh, mikä erottaa 1980-luvun puolivälin itsetehdyn kökkögrafiikan ja vuoden 2011 tappamispelin?
Mikäs muu kuin se, että 3d-grafiikalla toteutettu, move-ohjaimella liikuteltava virtuaalinen tappaminen näyttää samalta kuin sotauutiset Irakista tai Afganistanista.
Sonyn pleikkari kolmoselle tehty Killzone 3 laajentaa sarjan vanhastaan tuttua tappamisfiilistä kolmanteen ulottuvuuteen.
Peliä puffataan sanomalla, että ”taisteleminen on hektisempää kuin koskaan, ja peli lainaa vaikutteita Hollywoodin toimintaelokuvista”.
Täytyy sanoa kuitenkin, että harvoin olen kaivannut aitoa toimintaelokuvaa enemmän kuin katsoessani Killzone-välivideoita. Ne ovat teknis-visuaalisesti vaikuttavia animaatioelokuvia, jotka ovat sisällöllisesti kuitenkin täysin tyhjiä.
Toimintaelokuvakin näyttää taiteelta verrattuna konsolipelin virtuaalielokuvaan.
Pelin kehyskertomus ei ole kaukana todellisuudesta. Se kertoo Helghanin kerran lannistetusta kansasta, josta kasvaa sotilaallinen suurvalta. Sitä vastaan lähetetään ISA-joukot, joiden ukkeleita pelaajat ohjaavat.
Helghan kuulostaa vähän samalta kuin Afganistan, ISA-joukot vastaavat taas Naton vetämiä ISAF-joukkoja. Propagandan kannalta avainteema on tietenkin se, että Helghanin on annettu kasvaa nöyryytyksen jälkeen sotilasmahdiksi.
Tätähän ei saisi päästää tapahtumaan afgaaneille.
Yhteyksiä todellisuuteen yritetään häivyttää vain sillä, että Helghan sijaitsee aivan toisella planeetalla.
Visuaalisesti helghastit lainaavat pahuutensa tunnusmerkit tasaveroisesti natseilta, neukuilta ja pohjoiskorealaisilta. He puhuvat oudon itämaista kieltä ja ovat valmiita räjäyttämään ydinpommin pääkaupungissaan.
Kummallisen sinnikkäitä paskiaisia siis, pelastavat itsensä itsemurhaydinpommituksella.
Peli on suomennettu, joten se tarjoaa paljon virikkeitä koti-iltojen keskusteluihin. Keskustelunavauksena ”suorita raaka lähitaisteluliike painamalla nappia 1” on ihan omaa luokkaansa.
Taisteluissa veri lentää niin, että vain kypärän visiirin roiskeista näkee, mistä suunnasta helghastit ampuvat.
Aseen tähtäimessä vihreä väri kertoo, kun kyse on omista sotilaista, punainen taas siitä, että kyse on likvidoitavasta vihollisesta.
Ovatko tällaiset pelit sitten vahingollisia vai ei? Ovathan ne. Niin lähelle todellisuutta ne kiilaavat.
Netistä löytyy keskustelua viime vuodelta, kun innokkaat fanit pohtivat, mitä Killzonen uusimman version pitäisi tuoda mukanaan.
Kulttuuria. Kyllä, kyllä.
”Killzonen tekijät ovat luvanneet tutkia enemmän kulttuuria jne. Mä toivon tosiaan että näemme enemmän helghaanien elämäntapaa. KZ2:ssa oli sitä ainoastaan siinä osassa, jossa kaivosmies oli junassa. Mä haluaisin lisää interaktiivisuutta. Siis sitä, mitä näkee uutispätkissä. Niissä näemme, että sotilaat Afganistanissa ja Irakissa ovat tekemisissä niiden kanssa, jotka siellä elävät. Ja luulisin, ettei kaikki helghaanit ole syyllisiä siihen, mitä niiden johtajat ovat tehneet”, kirjoittaa nimimerkki pleikkarin keskustelusivuilla.
Helghaaneja on kivempi tappaa, kun näkee ekaksi vähän niiden kulttuuria.
Killzone 3 (PS3)
Kimmo Jylhämö
