Arvostelussa muun muassa uusin levy Souad Massilta, joka nuorempana soitti heviä ja flamencoa, nyt hänen musiikissaan kuuluu myös algerialainen chaabi-musiikki ja amerikkalainen folkrock.

LAULUJA MAANPAOSTA. Vuodesta 1999 Souad Massi on asunut Pariisissa, koska itsenäisenä artistina vaikuttaminen oli mahdotonta fundamentalistien ja terroristien pilaamassa Algeriassa.

Kolmas sooloalbumi on saanut nimen Honeysuckle, arabiaksi Mesk Elil eli kuusama, se hyväntuoksuinen kasvi, jollaista tapaa Algeriassa. Massin lyriikka on kaihomielistä pohdintaa elämän epäoikeudenmukaisuuksista, toisinaan myös persoonallista itsetutkiskelua. Nuorempana hän soitti heviä ja flamencoa, nyt musiikissa kuuluu myös algerialainen chaabi-musiikki ja amerikkalainen folkrock.

Massista on sanottu, että hän on arabialaisen musiikin seuraava suuri naistähti. Hän on myös elävä esikuva niille naisartisteille, joiden ilmaisun- ja sananvapautta rajoitetaan tavalla tai toisella. Se on jotakin vielä suurempaa. (MKJ)

Souad Massi: Honeysuckle (Mesk Elil). Wrasse Records 2005. Neljä tähteä.

_______________

FAVELA-BLUESIA RIOSTA.Cru on Rio de Janeiron hökkelikylien kasvatin, Seu Jorgen toinen sooloalbumi. Albumin nimi, suomeksi ’raaka’, kuvaa myös alastonta tapaa, jolla albumi on tuotettu.

Osa kappaleista on korutonta kerrontaa elämän kovasta koulusta, kuten poliittisesti latautunut ”Eu sou favela” (’Olen slummi’). Sen sijaan yltäkylläisyyttä, esimerkiksi silikonirintoja, käsittelevä ”Mania de Peitão” lähentelee satiiria. Melodiat ovat rauhallisia, hieman melankolisia. Ranskalaisrunoilija Serge Gainsbourgin kirjoittama ”Chatterton” on teatraalisen sykkivä.

Kansainväliseen tietoisuuteen Seu Jorge ponnahti Fernando Meirellesin elokuvan Jumalan kaupunki myötä. Seu Jorge ei vain näyttele, laula, sävellä ja sanoita. Hän on myös loistava tuottaja. Yksinkertaistaen voi sanoa, että hän on Brasilian lahja maailmalle. (MKJ)

Seu Jorge: Cru. Fla Flu Prod. 2004. Viisi tähteä.

_______________

VÄKEVÄÄ PULINAA. Helsingin katukuvaa ovat viime vuosina koristaneet juhlallisen kokoiset ja näköiset julisteet. Niissä kansalaisia ovat ilahduttaneet Muhammad Ali ja muut dynaamiset hahmot.

Kuka lie niitä kaduille liisteröinyt, mutta teemana on ollut Ghettoblaster-porukan bileet, joissa tarjoillaan tanssijalkailijoille menevää rytmimusiikkia.

Loppuvuodesta nämä slummipamauttimet saivat settinsä myös levylle. Levyn 15 raitaa, dancehall- ja reggaehitit, on kasattu Jamaika-perinteitä kunnioittaen viiden itsetuotetun rytmin päälle.

Naapurihuoneesta levy siis kuulostaa melkoisen itseään toistavalta, mutta lähemmin tarkasteltuna eri vokalistit pulisevat omat aatteensa rytmin päälle, ja seuraavaksi joku muu jatkaa sitten saman setin päälle. (JT)

Ghettoblaster Sound vol. 1: Dancehall -& reggaehitit 2005. Ghettoblaster 2005. Neljä tähteä.

_______________

KÄSITYÖ KUNNIAAN. Suomenlinnan Ylivoima-studiolta ponnistava Vapaa Palestiina Records tarjoilee jo toisen kattauksen valtakunnan hienoimpia cd-levy-koteloita.

Käsityöperinnettä kunnioittavat julkaisut on kääritty itse tehtyihin koteloihin. Parin vuoden takainen Peruslätkä-kiekko oli sujautettu kierrätyspaperimassasta kyhättyyn taskuun. Viimevuotinen Kukka on puolestaan saanut kääreikseen huopakankaisen kukkakoristeisen pussukan. Painokset ovat rajoittuneet noin 500 levyyn, jo työmäärän takia, joskin ehkä myös maallisen materian määrän rajoittamiseksi.

Levyillä on tarjolla hieman kokeellisempaa dub-kohellusta, lähinnä instrumentaalipohjalta, tosin ”Arafat”-vetoon on saatu Michael Monroen huuliharppuilun lisäksi herkät, arabiankieliset sanoitukset. (JT)

Vapaa Palestiina Records: Peruslätkä ja Kukka. Vapaa Palestiina Records 2004 ja 2005. Viisi tähteä.

_______________

LUVATULLA LEVYLLÄ. Kuvittele itsesi 1960-luvun pöpeimpiin juutalaiskemuihin, salin nurkassa porhaltaa yhtye enemmän ja vähemmän tuttuja, traditionaalisia Juudean maan ralleja. Solomon Schwartz Et Son Orchestra tuikkaa ilmoille svengaavinta juutalaistwistiä, mitä on kuultu luvatun maan tällä puolella.

Yhdistelmä kuulostaa kuin -Alamaailman Vasarat ja Aavikko hoitaisivat Benny Hill Shown säestyksen kletzmer-sovituksin. Tämä pelittää riehakkaissa bar ja bat mitzva -juhlissa ja voin kuvitella lystit juhlistamiset kibbutsilla, missä kevytmielisimmät tanssahtelisivat kipat kallellaan.

Venäläinen levy-yhtiö, Solnze, teki kulttuuriteon ja julkaisi tätä vuosikymmenten takaa ponnistavaa melskettä cd-levyllisen. Nyt ei muuta kuin hanukkaa odottelemaan. (JT)

Solomon Schwartz Et Son Orchestra: Jewish Twist. Solnze 2004. Viisi tähteä.

_______________

¡JO RIITTÄÄ! Buenos Airesin slummeista Pariisin kautta maailmankartalle ponnistanut tango tekee uutta tulemista.

Argentiinan ja tangon historia olisi vaikea ohittaa huomioimatta niitä ympäröineitä poliittisia mullistuksia. Myös maata 1970–80-luvuilla hallinnut sotilasjuntta piirsi jälkensä maan historiaan ja ajoi taiteilijoita maanpakoon.

Pariisista käsin toimivat tuottaja-dj:t Philippe Cohen Solal ja Christoph Müller muodostavat muun muassa maanpakoon lähteneiden argentiinalaismuusikoiden kanssa nu-tango nuevo -yhtye Gotan Projectin, joka ei arastele kumartaa historialle.

Subcommandante Marcosin iskulauseen mukaan nimetty ¡Ya Basta! -levy-yhtiön julkaisema Lunático jatkaa edellisen, La Revancha Del Tango -levyn viitoittamaa musiikin ja aatteen voittokulkua. (JT)

Gotan Project: Lunático. ¡Ya Basta! 2006. Viisi tähteä.

_______________

ZION TRAIN. Uskismusiikki saa minut vääntelehtimään myötähäpeästä, mutta Jamaika-rytmien kanssa näin ei ole päässyt tapahtumaan, niin olennaisesti uskontosektori kuuluu rastameininkiin.

Karibian saariston väki esittää itsensä kadonneiksi Israelin pojiksi, joten Israelin poika voinee lainata jotain takaisin. Näin on päässyt käymään Matisyahulle, musiikkikentän todellista old school -koulukuntaa edustavalle newyorkilaiselle ortodoksijuutalaiselle. Hän esittää ajatuksiaan reggaen tahtiin.

Sanoitukset sisältävät hepun uskonnolle ja musiikkityylille sopivia Moshiach- (Messias) ja Hashem-viittauksia (Herra), tiukkaa avautumista psalmien hengessä. Muusikko näyttää vuoroin ortodoksijuutalaiselta matkalla synagogaan, vuoroin huppariin verhoutuneelta rastalta Nykin kulmilla. Mukavan hämmentävää ja tutustumisen arvoista meininkiä. (JT)

Matisyahu: Youth. JDub 2006. Neljä tähteä.

_______________

Maria-Kaisa Jurva, Jari Tamminen