Latviasta karkaa joka vuosi kymmeniätuhansia työikäisiä ulkomaille.

Helen, 23, tutkiskelee hintalappuja Riian vanhankaupungin ostoskeskukseen avatussa H&M-myymälässä.

”Kaikki on täsmälleen samanhintaista kuin Tukholman ja Helsingin myymälöissä!” hän sanoo ja pyörittelee päätään epäuskoisena.

”Tosin lähes kaikkihan on Riiassa jo samanhintaista kuin Pohjoismaissa. Monet asiat, kuten lääkkeet, ovat jopa kalliimpia. Palkat sen sijaan ovat 4–5 kertaa pienempiä.”

Helen kertoo opiskelevansa viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi ja paiskivansa opintojensa ohessa kahta eri työtä hierojana ja nuoriso-ohjaajana.

”Päivät venyvät usein kello 23:een asti, mutta tienaan silti vain 300 latia (noin 400 euroa) kuussa. Onneksi saan asua vielä vanhempieni luona, vaikka he varmaan odottavat, että katoan heidän jaloistaan.”

Kauan vanhempien ei tarvitse enää odottaa, sillä Helen on jo tehnyt päätöksen muuttaa Englantiin vielä tämän syksyn aikana. Hän aikoo viettää siellä alkuun puoli vuotta.

”Minulla on latvialaisia ystäviä Bournemouthissa, ja saan asua heidän luonaan. Siellä on sairaaloissa paljon vapaita hoitajanpaikkoja. Tai sitten voin tehdä hanttihommia. Ihan sama. Ei elämäni voi olla ainakaan köyhempää kuin Latviassa.”

Helen lähtee kävelemään kohti ratikkapysäkkiä ja sivuuttaa Ruotsin kansallisylpeyden mukaan nimetyn Abba-baarin. Aiemmin baarin nimi oli Orange, ja siellä kävi Riian vaihtoehtoporukkaa.

”Ruotsalaisilla turisteilla on rahaa, toisin kuin latvialaisilla. Riiassa on sanonta: olemme turisteja omassa kaupungissamme. Riika pyörii ulkomaalaisten rahoilla ja ehdoilla”, Helen sanoo.

Helen ei ole ainoa latvialainen, joka pohtii maastamuuttoa. Osa on jo lähtenyt. Latvian väkiluku on romahtanut 20 vuodessa lähes neljänneksellä, ja viime vuosina maastapako on kiihtynyt melkein maailmanennätyslukemiin.
Neuvostoliiton kuukahdettua 1991 Latviassa asui 2,7 miljoonaa ihmistä, mutta tuoreimman tiedon mukaan heitä on jäljellä enää 2,1 miljoonaa. Yli puoli miljoonaa on häipynyt. Lähteneistä lähes kaikki ovat työikäisiä.

Useimmille elämä Latviassa ei ole ollut herkkua missään vaiheessa 20 viime vuoden aikana, mutta vielä huonommaksi tilanne kääntyi 2008, kun Latvia teki kiinteistö- ja velkakuplansa jälkimainingeissa ennätyksen siinä, kuinka paljon ja nopeasti maan talous voi romahtaa.

Kun Yhdysvaltain kansantuote supistui 1929 alkaneessa suuressa lamassa nejässä vuodessa 33 prosenttia, Latvian kansatuote vajosi nyt kahdessa vuodessa 20 prosenttia.

Yhdysvalloissa työttömien määrä kipusi 80 vuotta sitten yli 20 prosenttiin. Latviassa ponkaistiin vuoden 2008 kuudesta prosentista vuoden 2009 loppuun mennessä 22 prosenttiin. Teollisuuden työpaikoista katosi viidesosa.

Julkisen talouden räjähdysmäisesti kasvanutta alijäämää ryhdyttiin panemaan kuriin kovin konstein. Virkamieskunnasta kolmannes sai potkut, ja jäljelle jääneiden palkkoja leikattiin 20–40 prosenttia. Jo ennestään pieniä työttömyyskorvauksia, sosiaalietuja ja eläkkeitä karsittiin.

Baltian maiden erikoisuus on aina ollut se, että talouskriisin aikana sosiaalietuuksia ei suinkaan lisätä, vaan leikataan. Sosiaalietuuksia pidetään luksuksena, joihin ei aina ole varaa.

Nyt maailmalla kiistellään siitä, onko Latvia toipunut ankarien säästötoimiensa ansiosta ennätyslamastaan. Monen taloustieteilijän ja äärikapitalistisesti ajattelevan poliitikon mielestä on, sillä valtio on pystynyt lyhentämään etuajassa velkojaan Euroopan unionille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle. Viime vuonna Latvian talous kasvoi jo viitisen prosenttia ja palkat nousivat neljä prosenttia.

Latvian ammattiliittojen keskusliiton LBAS:n talousjohtajan Janis Kajaksin mukaan kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa, sillä maasta pakenee yhä joka vuosi vähintään 25 000 ihmistä.

”Vaikka Latvian talous kasvaakin tällä hetkellä nopeammin kuin missään muualla Euroopassa, kansantuote ei ole palannut vielä notkahdusta edeltävälle tasolle, eikä hetkeen palaakaan”, Kajaks sanoo.

Työttömyys pysyttelee 16 prosentin tuntumassa, ja tavallisten duunareiden palkat ovat esimerkiksi Suomeen verrattuna surkeita. Minimipalkka täydestä työajasta on 280 euroa kuukaudessa. Sitä tienaa 200 000 latvialaista.

Maailmalla on äimistelty, miten latvialaiset ovat ottaneet ennätyslukemiin kivunneen talousahdinkonsa ja sen nujertamiseksi tehdyt säästöt niin rauhallisesti. Kansalaiset ovat käväisseet Riiassa pari kertaa kaduilla, mutta siinä kaikki.

Säästöt jatkuvat, vaikka suomalaisesta näkövinkkelistä näyttää siltä, ettei enää ole mistä säästää. Ensi vuoden alussa toimeentulotuki pienenee 65 eurosta 50 euroon kuukaudessa.

Latvian Kuntaliiton edustajan Andris Jaunsleinisin mukaan leikkaus on tarpeen, sillä nykyinen ”liian suuri” tuki ei motivoi työttömiä etsimään töitä ja huolehtimaan itsestään.

Olisi hauska nähdä reaktiot, jos Suomessa joku virkamies päästäisi suustaan samat sanat.

Janis Kajaks ei osaa sanoa, miksi latvialaiset eivät mellakoi. Espanjassa ja Kreikassa mellakoidaan vähän väliä, vaikka valtiot eivät ole panneet kansalaisiaan läheskään yhtä tiukoille kuin Latvia.

Ehkä syy joukkovoiman puuttumiseen on ay-liikkeen rapautuminen? Enää kymmenisen prosenttia Latvian työvoimasta kuuluu ammattiliittoihin.

Janis Kajaksin mukaan balteilla pettymys ja turhautuminen kanavoituvat maastamuuttoon. ”Latvialaiset lähtevät Englantiin samaan tapaan kuin virolaiset Suomeen”, Kajaks sanoo.

Hän muistuttaa, että Latviassa ja muissa Baltian maissa 20 viime vuotta ovat olleet yhtä kaaosta. Ihmiset eivät välttämättä edes tiedä tai muista, miltä vakaa elämä tuntuu.

”Maastamuutto on se syy, jonka takia Latvialle on vaikea ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Veronmaksajia on vähän, ja heidän määränsä vähenee. Veroja eivät tosin maksa erityisen innokkaasti nekään, jotka siihen ovat velvoitettuja.”

Kajaks viittaa Latviassa kansallisurheilun asemaan kohonneeseen veronkiertoon. Noin puolet latvialaisista yrityksistä jättää ainakin osan veroistaan maksamatta. Kansalaiset puolestaan välttelevät veroja, koska palkat ovat pieniä ja koska he eivät koe saavansa verorahoilleen vastinetta.

Latvialaisten työmoraali on paikoin olematon. Uutisiin nousi tapaus, jossa poliisiasemalla Riiassa ei ollut työvuoroon merkityistä poliiseista töissä kuin pari. Muut olivat… niin, töissä.

Yksityishenkilön tuloveroprosentti on Latviassa kaikilla 25. Pienituloiselle se on epäoikeudenmukaisen korkea. Latvian talousministeri Andris Vilks on luvannut, että vero laskee ensi vuonna prosenttiyksiköllä ja vuonna 2015 veroprosentti on enää 20.

Riian keskustan laitamilla sijaitsevassa vaatimattomassa kauneussalongissa työskentelevä Ilse naurahtaa, kun häneltä kysyy kuulumisia.

”Kiitos, hyvää kuuluu, kohta. Viikon päästä olen jo Wolverhamptonissa. Menen ensin joksikin aikaa, ja mietin sitten jatkoa. Latviaan en voi jäädä. Se on selvää.”

Ilsen mukaan salongin asiakkaiden määrä romahti kymmenykseen aiemmasta ja on vieläkin vain 20 prosenttia siitä, mitä se oli vuonna 2007.

”Lämmityksen ja sähkön hinta ovat nousseet koko ajan. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Ei ole varaa edes konkurssiin.”
Ilsen yhtiötoveri jää Riikaan, sillä hän ei osaa englantia. Ilse on opiskellut englantia pari viime vuotta ja puhuu sitä nyt sujuvasti.

”Latvialle en katso olevani mitään velkaa. Tämä maa on jonkun muun projekti. En tiedä kenen, mutta ei vittu ainakaan minun!”

Ilse, hillitty nelikymppinen nainen, todellakin sanoo vittu. Hän näyttää aivan yhä katkeralta kuin kuulostaa.

Kirjoittaja on Hymy-lehden ex-päätoimittaja ja Virossa asuva toimittaja.

_______________

Kuplasta toiseen

20 viime vuotta ovat olleet Baltian maille vuoristorataa.

Ylös on menty aina jonkin kuplan saattelemana, ja sen jälkeen on mätkähdetty aloituspisteeseen. Usein sen allekin.
Valtio on painanut kaasua, kun olisi pitänyt jarruttaa, ja jarruttanut, kun olisi pitänyt painaa kaasua.

Kuvaavaa on, että Latviassa keskipalkka kaksinkertaistui vuodesta 2005 vuoteen 2008, mutta vuoden 2009 aikana valtio leikkasi julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja kolmeen otteeseen. Näistä lähtökohdista elämää on vaikea suunnitella kauaksi eteenpäin.

Ensimmäisen kuplan synnytti Neuvostoliiton kansallisomaisuuden siirtäminen yksityisiin käsiin ja niiden kautta myyntiin. Osasta kansaa tuli ruokottoman rikkaita. Nämä rikkaat myös hallitsivat ja osin hallitsevat vieläkin politiikkaa.

Sitten pelattiin pörssiosakkeilla, ja niiden jälkeen ryhdyttiin keinottelemaan asunnoilla ja ulkomaisella lainarahalla.
Parhaillaan kasvava kupla on synnytetty osin eurooppalaisilla tukirahoilla. Baltian maat saavat vaarallisen suuren osan tuloistaan ilmaiseksi EU:n tukirahastoista, eivätkä ole varautuneet väistämättä edessä olevaan tukihanojen sulkeutumiseen.

Latvian ammattiliittojen keskusliiton talousjohtaja Janis Kajaks pitää kuitenkin Latvian talouden ja yhteiskunnan polttavimpana ongelmana valtiollisen teollisuuspolitiikan puuttumista.

Latviassa nähtiin 1990-luvulla sama kehitys kuin Virossa, eli savupiipputeollisuus ajettiin alas lähinnä poliittisista syistä. Tehdastuotannon aloittaminen uudestaan on vaikeaa, kun perinne on katkennut.

”Kansalaisiin istutettiin virheellinen luulo, että kaikki voivat olla valkokaulustyöntekijöitä. Saksaa, ja Suomeakin, pitää pystyssä vahva teollisuus”, Kajaks sanoo.

Latvian vientituotteita ovat perinteisesti olleet puu, tekstiilit ja elintarvikkeet. Nyt niiden ohi tärkeimmäksi vientituotteeksi on kohonnut työvoima eli ihmiset.

Sami Lotila