Arvostelussa Roman Polanskin Carnage.

Roman Polanskin Yasmina Rezan näytelmän pohjalta ohjaamassa kamarielokuvassa alempaa ja ylempää keskiluokkaa edustavat pariskunnat ovat selvittelevinään poikiensa nujakointia, mutta setvivät pitemmän päälle omista taustoistaan nousevia arvoristiriitoja, sukupuolten roolieroja, parisuhdeongelmia, yleistä elämän moraalia ja tekopyhyyttä sekä kunkin omaa eksistentiaalista kriisiä.

Polanski hallitsee kerronnan dynamiikan ja nyanssit; samalla näyttelijäntyö on nautittavaa. Lupaavasta asetelmasta ei silti irtoa kovin paljon tuoretta, yllättävää tai syvällistäkään. Kun kaikki henkilöt ovat omalla tavallaan rajoittuneita ja periamerikkalaisen karikatyyrimäisiä, ainakin suomalainen katsoja jää mittelössä ulkopuoliseksi. Samalla oma tekopyhyys pääsee kuin koira veräjästä.

On houkuttelevaa miettiä, miten teksti taipuisi suomalaiseen yhteiskunnallisen ympäristöön. Demari-, vihreä- ja kokoomussuuntautuneiden vanhempien kasvatusyhteenotosta saisi taatusti tätä mahtavamman ideologisen mittelön.

Roman Polanski: Carnage. Elokuvateattereissa nyt. Kolme tähteä.

Tuomas Rantanen