Arvostelussa Anu Juvosen Lähiöoksennus.

Vaikka lähiöasuminen on ollut 1960-luvulta alkaen suurien kaupunkien hallitseva asumismuoto, lähiöistä on kirjoitettu yllättävän vähän kaunokirjallisuutta.

Anu Juvosen Lähiöoksennus lienee tehty tätä puutetta paikkaamaan. Teinityttöjen kasvamista 1980-luvun Kannelmäessä kuvaava kirja tuntuu enemmän olevan suunnattu saman ajan kokeneille kuin nykynuorille.

Juvonen avaa kepeän kertovasti aikalaismaisemaa ja nuoruuden murrosvaiheita. Käsitellyksi tulevat aikainen irtaantuminen vanhempien arvomaailmasta, aikuisten syrjäytymisen kokeminen, kännihakuiseen kulttuuriin kouluttautuminen sekä seksuaaliset haaveilut, kokeilut ja hyväksikäytön todellisuus.

Kirjan ongelma on se, että se kuvaa, mutta pelkkä kuvaus ei kanna tarinan kaareksi asti. Aikuiseksi kasvamisen kehityskertomus ja ymmärryksen laajentuminen jäävät harmillisesti kesken.

Kuvaus jää lohduttoman lähiökliseen tasolle eikä pääse betoniseinän läpi oikeaan elämään käsiksi. Todellisuudessa monet usein aidosti kiintyvät karumpiinkin asuinympäristöihinsä ja niiden yhteisöllisyyteen.

Suuri lähiöromaani odottaa yhä kirjoittamistaan.

Anu Juvonen: 
Lähiöoksennus. 
Minerva 2013. 
256 s. Kolme tähteä.

Tuomas Rantanen