Älä tee sitä itse, kehottaa taidefestivaali.
Fragments of digital research or cooking
Theatre of meta design and vandalism
Tired of electronic design or education
Pikseliähkylle sikiää uusi iskulause joka kerta, kun festivaalin verkkosivun päivittää. Kokeellisen taiteen, designin, tutkimuksen ja aktivismin tapahtuman syvimmästä olemuksesta ei saa helposti otetta.
”Lähtökohtana on sekalainen porukka ihmisiä ja se, mistä he ovat kiinnostuneita. Fokuksena on ollut elektroninen taide ja sosiaaliset projektit Do It With Others -hengessä”, tuotantojohtaja Ville Hyvönen kertoo.
Helsingissä järjestettävä Pikseliähky ottaa tänä vuonna kevyen ja tiiviin muodon.
Camp Pixelache toimii BarCamp-periaatteella, eli osa ohjelmasta jätetään avoimeksi ja osallistujat voivat paikan päällä vaikuttaa siihen. Paukkuja jaetaan tasaisemmin ympäri vuotta Pixelversity-työpajasarjaan.
Kaupungin ja valtion tukemaksi festivaaliksi kasvanut Pikseliähky on edelleen outo lintu Suomen taidekentällä: marginaalista ei haluta poistua.
”Haluamme pysyä harrastajamaisena ja uskollisena alkuperäiselle jutulle. Olemme velattomia, joten voimme keksiä ähkyn joka vuosi uudestaan ja miettiä, tuleeko seuraavaa kertaa.”
”Emme ota kantaa siihen, miten taidekenttää tulisi kehittää. Sen sijaan luomme esimerkiksi postapokalyptisia skenaarioita siitä, miten asioita voitaisiin tehdä, jos vaikka yhteiskunta lakkaisi olemasta.”
”Do It With Others on vastaisku Do It Yourself -ajattelulle, jossa tilataan netistä paketti ja rakennellaan yksin kellarissa”, Hyvönen kertoo.
”Haluamme palata yhdessä harrastamiseen, luoda happeningin ja oikean tapaamisen kulttuuria. Yhteisöllisyys saa sekä uusia muotoja että löytää vanhoja, kuten talkoot. Suomalainen yhteiskunta on ollut kriisissä viimeiset 20 vuotta, kun ihmiset ovat siirtyneet maalaiskylistä kaupunkinomadeiksi ostarilähiöiden yksiöihin.”
Hyvönen kuvaa ähkyä ”reunakulttuurien hörhöjen kokoontumisajoiksi”. Uskaltaako kuka vain mukaan?
”Kannattaa tulla haistelemaan ilmapiiriä. On tietysti vaikea tyydyttää kaikkien tarpeet eli olla helpommin lähestyttävä niin, ettei ydinjengi vieraannu.”
_______________
Yhteistyön apostoli
Vinay Gupta uskoo ihmiseen. Hallitukset ovatkin sitten epäilyttävämpiä.
Camp Pixelachen avaa Vinay Gupta, ympäristöaktivisti ja kestävän kehityksen asiantuntija. Gupta on kehittänyt heksajurtan, katastrofialueille soveltuvan tilapäissuojan, joka kiinnostaa niin Punaista Ristiä kuin Yhdysvaltain puolustusvoimiakin.
Jurtta rakennetaan myös Helsinkiin – ja siihen sauna.
”Do It With Others – jurtan rakennus on laiskaa yhteistyötä. Paino jakautuu, kun 30 ihmistä nostaa 300 kiloisen jurtan pystyyn”, Gupta kertoo.
Avauspuheenvuorossaan hän pohtii, miksi hallitukset eivät selviä 2000-luvusta, mutta me selviämme. Valtio ja markkinat nykymuodossaan eivät Guptaa miellytä.
”Poliitiikka perustuu laajan alueen keskitettyyn päätöksentekoon, vaikka päätökset pitää nyt tehdä tuhat kertaa nopeammin kuin keskiaikaisessa kuningaskunnassa. Yhteiskuntaa leimaa lajin sisäinen kilpailu niin sanotuilla vapailla markkinoilla. Todellisuudessa markkinat ovat vain tuettua taistelua resursseista.”
Onneksi internet tarjoaa tilaa monimuotoisemmalle järjestäytymiselle.
”Mikään hallitus tai yritys ei olisi voinut luoda Wikipediaa. Jotta niin laaja ihmismäärä saadaan mukaan jakamaan tietoa pitää todistaa, että siitä hyötyvät kaikki – ilmaiseksi.”
Yhteistyötä ilman rahaa pitäisi tukea sekä kehittää lainsäädäntöä, joka heijastaisi uusia sosiaalisen järjestäytymisen muotoja, vaatii Gupta.
”Taistelu otsonikerroksen ohenemista vastaan on ollut toimivaa globaalia yhteistyötä. Ilmastoprojekti taas epäonnistuu silmiemme edessä. Hukkaamme resursseja YK:hon ja muihin tahoihin mutta karu totuus on, että olemme kuin narkomaaneja, emme pysty lopettamaan tuhoamista.”
Myös yhteisöllisissä projekteissa riittää kehitettävää.
”Olen nähnyt kiinnostavia esimerkkejä yhteisöllisestä asumisesta, mutta ne ovat kuin lentokoneita ennen Wrightin veljeksiä: tavoittelevat mahdollista maailmaa, mutteivät kohoa taivaisiin.”
Gupta pääsee vauhtiin. ”Viisi miljardia ihmistä elää köyhyydessä samalla kun miljardi meistä tuhoaa tulevaisuuden kuluttamalla.”
”Silti tulevaisuudessa nähdään toivoa, koska voin surffata internetissä puhelimella, puhua ilmaiseksi ihmisille eri puolilla maailmaa ja käyttää kenkiä, jotka korjaavat askeleeni. Maailma on mahdottomien äärimmäisyyksien paikka, ja olemme täällä kaikki yhdessä.”
Camp Pixelache 11.–12. toukokuuta Helsingin Arbiksessa, Dagmarinkatu 3.
Anna-Sofia Joro
