Toiset ihmiset kokevat kuulemma enemmän kauppareissullaan kuin toiset maailmanympärimatkallaan. Kun malttaa katsella ympärilleen vähän tarkemmin, tutut asiat alkavat näyttää kiinnostavilta.

Kuvani voivat merkitä paljon tai eivät mitään. Kukin katsoja luo niille oman merkityksensä ja arvonsa.

Toiset ihmiset kokevat kuulemma enemmän kauppareissullaan kuin toiset maailmanympärimatkallaan. Kun malttaa katsella ympärilleen vähän tarkemmin, tutut asiat alkavat näyttää kiinnostavilta ja vierailta. Keskipäivän kovan valon aiheuttama varjo imaisee bussia odottavan naisen sisuksiinsa. Verenpunainen kassi tuntuu raskaalta kuvan alareunassa. Tunnelma tuntuu uhkaavalta ja salaperäiseltä.

Vastavaloon kuvattu lentokentän muovipussi heijastelee kauniisti, mutta tuo mieleen veripussin ja sairaalan. Vai muistuttaako se kondomia? Viaton se ei ainakaan ole. Merimuseon verho on Rothkon maalaus. Miten tässä näin kävi?

Olen valinnut tämän kyseisen kuvan edustamaan koko näyttelyä. Kuvassa olen mielestäni onnistunut saavuttamaan jotain, mihin olen joskus maanisellakin ympäristön tallentamisella intuitiivisesti pyrkinyt. Arkipäiväinen asia, hikiläikkä kainalossa muuntautuu joksikin muuksi. ”Omituinen” rajaus, keinovalofilmin ”väärinkäyttö” ja arkisen, epämiellyttävänä koettu asia näyttäytyy yhtäkkiä abstraktina, harmonisena asiana tai paikkana. Mieleni assosioi näkymän Japaniin.

Siinä on vuori aamuyön sumussa. Aurinko on valmis pilkahtamaan vuoren takaa.

Miten mielenkiintoinen maailma voikaan olla. Ja hikiläikkä paidassa.

”Kahdeksan vuotta” -näyttelyn kuvat on kuvattu viimeisen kahdeksan vuoden aikana ympäri maailmaa.

Kahdeksan vuotta, Juho Heikkisen valokuvia 25.5.–22.6. Helsingin XL Art Spacessa, ti–pe 12–20, la 12–18.

Juho Heikkinen