Arvostelussa Tiia Aarnipuun kirja Sinivalkoisissa höyhenissä.

Tiia Aarnipuun Sinivalkoisissa höyhenissä on railakas raportti suomalaisen dragin vaiheista. Väljän kronologisesti etenevässä kirjassa käydään läpi ilmiön historiaa erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien, mutta tutustutaan myös nykymuotoisen dragin esiäiteihin, kuten sotavuosien rintamaviihteen hahmoihin.

Henkilövetoinen teksti marssittaa estradille kattavan joukon dragin tekijöitä. Suunvuoron saavat yhtä lailla kimaltelevat kuningattaret kuin herrastelevat kingit. Kiinnostavia ovat erityisesti viimeksi mainittujen ajatukset ja kokemukset. Kaikki tietävät Sirkka Tällin, Mega-Paulan tai Marja Tyrnin, mutta harvemmalla on tuntumaa naisten tekemään dragiin.

Aarnipuu juoksuttaa juttua letkeästi, jaksojen loppuihin rakennetut vihjeet ja viittaukset koukuttavat lukemaan. Tunteiden annetaan näkyä ja ilmaisut pursuilevat skaalan molemmissa päissä: kilpailevat drag-taiteilijat voivat olla toisilleen ”vihamiehiä” ja onnistuneet esitykset ovat ”superhauskoja” tai ”pöyristyttävän hyviä”.

Virkistävää on sekin, että hilpeästä ja pursuilevasta kirjasta löytyy myös kirpeämpää teoreettista pohdintaa. Kepeän julkkisimitoinninkin voi nähdä vallitsevan sukupuolijärjestelmän kommentointina.

Tiia Aarnipuu: Sinivalkoisissa höyhenissä. Suomalainen drag. Like 2010. 311 s. Neljä tähteä.

Marjo Jääskä