Arvostelussa Jouko Sirolan kirja Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä.

Etsijä on ammattilainen, joka asuu kuolleessa kaupungissa. Etsijä kuolee joka ilta menettäen samalla muistinsa, mutta tämä ei työntekoa haittaa: tehtävät jättiläisnaisten, pedofiilinoidan uhrien ja maailman rasittavimman pellen asiamiehenä sujuvat kuin kohtalon ohjaamina.

Etsijän kaupunki on surrealistinen bonk-kone, joka käyttelee raatoja marionetteinaan. Paitsi että kaikki kaupungissa eivät olekaan kuolleita. Tai pelkästään kuolleita. Kaupungista ei voi oikein sanoa, onko se syntynyt omasta maailmastamme, rinnan maailmamme kanssa vai sittenkin sekä että.

Jouko Sirolan Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä on tarinakokoelma rikkoutuneesta todellisuudesta, jossa kertojankin pitää toisinaan huomauttaa juuri kerrotun mahdottomuudesta. Happosateinen painajainen on kafkalaista sorttia mutta sen toivottomuus astetta tummempaa.

Siksi yhtymäkohdat ulkona avautuvaan standardimaailmaan osuvat sattuvasti mutta eivät herätä lukijassa muuta kuin apatiaa.

Jouko Sirola: Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä. Teos 2011. 240 s. Kolme tähteä.

Tapani Möttönen