Akavan Sture Fjäderin mukaan nuoret saavat syyttää syrjäytymisestä itseään.
Viime heinäkuussa Porin Suomi-areenan Ahne sukupolvi -paneelikeskustelussa kannettiin huolta siitä, miten nuoret saataisiin mukaan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Yleisössä istui paljon nuoria ja nuorisojärjestöjen edustajia.
Paneelissa demareiden Osku Pajamäki haukkui suuret ikäluokat ahneiksi paskoiksi, jotka eläkepolitiikallaan hassaavat nuorten tulevaisuuden. Panelistit ihmettelivät, miten meillä hyvinvointivaltiossa on kadotettu sukupolvi, 44 000 nuorta, jotka eivät ole töissä, työkkärissä tai sossussa.
”Meillä syrjäytyy nuorisoa jo peruskoulussa. Ehkä meillä on liian antelias hyvinvointivaltio. No joo, nuoret saa syyttää itseään. Kun he eivät osallistu politiikkaan, niin on ihan turha valittaa, että siellä tehdään päätöksiä, jotka ei heitä miellytä. Osallistumalla voi vaikuttaa”, simputti paneelissa istunut Akavan puheenjohtaja ja eläkeyhtiö Ilmarisen hallituksen jäsen Sture Fjäder.
Suora leikkaus, tuntia myöhemmin. Ehkä heinäkuun helle oli sumentanut Sturen pään, sillä keskustelun puolivälissä Akavan johtajaa alkoi kauheasti naurattaa.
Puhujat pohtivat, miten työmarkkinaosapuolten eläkepolitiikkaan saataisiin edes ripaus parlamentaarista demokratiaa.
Eläkeyritysten hallituksissa istuvat EK:n ja palkansaajajärjestöjen edustajat jakavat toisilleen anteliaita eläke-etuja ja muuta nannaa – ja sanelevat poliitikoille, miten hommat hoidetaan.
”No siis hehehee, se homma menee niin, että työeläkeyritys miettii, et miten työeläkelainsäädäntöö vois kehittää”, Sture hekotteli mikkiin.
”Tulee joku idea, sit mukaan tulee pari, kolme työntekijäjärjestöä, sit haetaan audienssi ja vaihdetaan ehkä pari sanaa pääministerin kanssa, ja hahahahaaa, eduskunta painaa nappia.”
Nuorisojärjestöjen edustajat vaikuttivat järkyttyneiltä. Onko tämä se viesti, jonka Akavan pomo haluaa nuorille välittää? Että nillittäkää kakarat kaikessa rauhassa, sedät sopivat asiat keskenään joka tapauksessa.
Fjäderin hymy hyytyi, kun hän tajusi puhuneensa ohi suun. ”Maksajat päättää”, Fjäder mutisi kiusaantuneena. Samalla hän unohti, että maksajia ovat nuoret, eivät kohta eläkeikään humpsahtavat työmarkkinapomot.
Edellisen kerran kuulin Fjäderin analyysia aiheesta valtiotieteilijöiden vuosijuhlassa syksyllä 2011. Silloin Fjäder sanoi, että hyväosaisten nuorten syrjäytyminen on suurempi uhka kuin huono-osaisten: varakkaiden perheiden nuorilta puuttuu kannuste menestyä työelämässä, koska he tietävät perivänsä kämpät ja fyffet.
Olisi kiinnostavaa kurkistaa työmarkkinasetien ja -tätien pään sisään. Ahneen logiikka on se, että mikään ei riitä, joten nuorten rahojen pölliminen tuntuu heistä varmaan ihan luontevalta. Mutta maassa makaavan potkiminen, se vaatii jo kovaa pokkaa.
Lue aiheesta myös Jari Hanskan juttu Ota valta!
Susanna Kuparinen
