Vanhempani ovat Putinin kannattajia. Miksi?

Vastaus näyttää olevan selvä: heidän hyvinvointinsa alkoi kasvaa vauhdilla juuri vuodesta 2000 lähtien.

”Vakaus” oli hyödyksi pienelle firmalle, josta isäni omistaa kolmasosan: firma tuotti tarkkoja mittauslaitteita kasvavalle teollisuudelle ja pikkuhiljaa vaurastui.

Kymmenessä vuodessa kolmen ihmisen innokkaasta porukasta paisui kahdenkymmenen työntekijän yhteisö, joka työskentelee firman itsensä omistamissa tiloissa. Ei siis mikään Microsoft mutta varma leipä.

Kuusikymppiset vanhempani eivät ole sinisilmäisiä. He tietävät missä elävät. He pitävät tietoisesti matalaa profiilia säilyttääkseen omaisuutensa ja rauhan valtiossa, jossa omaisuus ja rauha eivät vielä ole itsestään selviä.

Mutta he ovat silti Putinin uskollisia kannattajia, kuten monet muut keskiluokan edustajat. Miksi?

Vastaus taas näyttää olevan selvä: venäläisethän ovat tottuneet ”vahvaan käteen” kautta historian. Mutta mistä on tehty nykyaikainen venäläinen kansa, kun se yhä tarvitsee vahvaa kättä? Ja sitäkö se todella tarvitsee?

Esi-isäni ovat kotoisin Venäjän eri kolkista. Vallankumous sekoitti kansat ja heimot, yhteisöt ja uskonnot, juuret ja latvat, tavat ja luulot.

Isomummoni, isoisäni, mummoni ja vaarini päätyivät ison kaupungin laidoille pari vanhaa valokuvaa taskussa ja yksi varavaate laukussa. Tehtaat odottivat, ja elämä vei vauhdilla. Lapsuuden muistot hämärtyivät propagandan säteilyssä. Suvut olivat hajallaan ja etäisyydet suuret.

Omalle kodille rakkaine yksityiskohtineen ei koskaan ollut paljon aikaa. Sitten alkoi sota ja ravisti kansaa vielä julmemmin. Vähäinen irtaimisto ja vaatimattomat rutiinit, jotka ehtivät kertyä ennen sotaa, jäivät muistoihin. Kaikki oli sodan jälkeen aloitettava alusta.

Vuonna 1908 syntynyt isomummini koki täysmullistuksen kolme kerta: vuonna 1917 hän pakeni perheen kanssa Pietarista maalle, koska poliisi-isä olisi lynkattu. 1942 hän nääntyi kuoleman partaalle Leningradin piirityksessä.

Vuonna 1944 hän jäi sotaleskeksi. Vuonna 1991 83-vuotiaana vanhuksena hän oli joutua pohjalle inflaation takia: ansaittu eläke riitti hädin tuskin yhtiövastikkeeseen. Onneksi hänellä oli vielä työssä käyvä tytär.

Vanhempani eivät ole kokeneet yhtä paljon. Mutta mullistusten seuraukset näkyvät heidän ja minun elämässäni siten, ettemme koe elävämme jatkumossa. Perheessämme ei ole mitään tsaarin ajoilta perittyä, eikä neuvostoesineitä ole jäänyt muistoksi.

Asia voi vaikuttaa pieneltä, mutta sen vaikutus on iso. Jos arki ja siihen liittyvä ympäristö eivät periydy, ihminen kokee kuulumattomuutta. Se on tuskallista.

Kahdentoista viime vuoden aikana monen ihmisen elämään alkoi Venäjällä muodostua jatkumo.

Venäläisessä todellisuudessa on puutteita ja vaaroja, mutta ne ovat tuttuja: Putinin kautta ihmiset ilmaisevat kaipuuta jatkumoon, joka heiltä ryöstettiin viime vuosisadalla kolmesti.

Uudella jatkumolla ei vielä ole artefakteja. En tiedä, tuleeko koskaan olemaan. Ennusteiden mukaan tämäkään jatkumo ei kestä kuin muutaman vuoden.

Polina Kopylova