Arvostelussa Aki Kaurismäen elokuva Le Havre.

Tätä pistää kysymään Aki Kaurismäen Le Havre, joka on ehdottoman eurooppalainen elokuva. Se muistuttaa, mikä elokuvan humanismissa on arvokasta kertomalla tarinan afrikkalaisen pakolaispojan auttajasta, köyhyytensä valinneesta boheemista ja hänen vaimostaan.

Eurooppalaista on sekin, että autettava poika jää kovin kiiltokuvamaiseksi ja viattomaksi. Ratkaisua voi perustella sillä, että näin vältetään ylhäältä katsomisen ansa. Samalla kuitenkin jännitteet typistyvät vertauskuvallisiksi.

Le Havre on jonkinlainen jatko-osa Boheemielämälle. Tyylilajiltaan se on kauniisti kuvattu moraliteetti, jossa Kaurismäen 1950-lukulainen maailma sekottuu tämän hetken todellisuuteen.

Tämä törmäyttäminen ja koko Kaurismäki-maailman siirtäminen Ranskaan tuo ilmaisuun raikkautta ja syvyttä. Le Havre on Aki Kaurismäen paras elokuva, ja toi moneen kertaan kyyneleet silmiin myötätunnosta, ilosta ja naurusta.

Aki Kaurismäki: Le Havre. Elokuvateattereissa nyt. Viisi tähteä.

Kimmo Jylhämö