Arvostelussa Bryan Talbotin kirja Grandville.

Markkinoilla on useita sarjakuvia, joissa ihmisen kaltaiset eläimet korvaavat ihmishahmot. Asetelmaan on aina hieman vaikea suhtautua.

Vaikka esimerkiksi holokaustista kertova Maus ja dekkaritarina Ankardo ovat vakavissaan tehtyjä teoksia, niin silti pinnan alla väijyy tahattoman huumorin uhka.

Sama uhka on alati läsnä Bryan Talbotin Grandville-albumissa. Siinä monet eliöt ovat porhaltaneet kehityksessä homo sapiensin ohi vasemmalta ja oikealta. Ihmiset ovat paarialuokkaa.

Tarina ei anna suoria viitteitä siitä, miksi hahmot ovat eläimiä, kunhan nyt vaan ovat. Sikäli ratkaisu toimii kerronnallisesti, että vaihteleva eläinkatras tarjoaa toimivia karikatyyrejä.

Tarinassa Scotland Yardin rikoskomisario LeBrock (mäyrä) tutkii mystisiä murhia ja pyrkii samalla estämää Ranskan ja Britannian välisen sodan. Tai no, ei tarinassa Britanniaa ole olemassakaan, sillä Napoleon on aikanaan valloittanut koko saaren.

Asetelmasta saadaan paljon irti, ja tarina tulee lähelle nykypäivän uutisvirtaa.

Bryan Talbot: Grandville. Suom. Petri Stenman. Like 2013. 99 s. 4 tähteä.

Jari Tamminen