Arvostelussa Quentin Tarantinon elokuva Django Unchained.

Quentin Tarantino jatkaa uudessa Django Unchained -elokuvassa kostoteeman käsittelyä. Tarina sijoittuu villiin länteen eli 1850-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioihin, ja aiheena on orjuus.

Siinä missä Django on ulkokuorensa puolesta länkkäri, ei se sisältönsä puolesta ole lähelläkään westerniä. Nimensä leffa on lainannut vuonna 1966 ensi-iltansa saaneelta spaghettilänkkäriltä.

Django on herättänyt Yhdysvalloissa närää. Kaikkien mielestä orjuutta ei ole soveliasta käsitellä viihteen kautta. Varmasti Tarantinon estetisoitu väkivalta sekä nokkela, humoristinen dialogi vielä lisäävät kiukkua.

Kuitenkin Tarantinon kuvaus orjaisännistä järkyttää. Hienostelevan herrasväen täydellinen välinpitämättömyys ihmishengistä ja kärsimyksestä ylittää käsityskyvyn. Kaiken kikkailun ja tyylittelyn ohessa ohjaaja onnistuu tekemään katsojaan vaikutuksen – ainakin kaltaiseeni valkoiseen länsimaiseen mieheen. Oliko ohjaajan tarkoitus sitten puhutella juuri valkoisia? Ehkä se sopisi oletukseen siitä, että ohjaajan oma positio perustuu peritylle syyllisyydelle.

Quentin Tarantino: Django Unchained. Ensi-ilta 18.1. Neljä tähteä.

Jari Tamminen