Sixten Korkmanin kirjassa utopia jää talouden katveeseen.

Selkeänä ja rakentavana talouskeskustelijana tunnettu Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman on kirjoittanut julkisten puheenvuorojensa kaltaisen kirjan. Talous ja utopia on kohtelias, eri makrotaloustieteellisiä näkökantoja asiallisesti, perusteellisesti ja tasapuolisesti selventävä johdanto.

Teoksen puolueettomuus ja kohteliaisuus on sekä sen vahvuus että heikkous.

Vahvimmin Korkman puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hän kantaa huolta sen rahoituspohjan riittävyydestä. Korkmanin ehdottamat korjaustoimenpiteet ovat jokseenkin samansuuntaisia kuin mitä julkisuudessa on jo kuultu: julkista sektoria pitää tehostaa ja pienentää, työllisyyttä pitää lisätä alusta, keskeltä ja lopusta.

”Pitää olla lämmin sydän mutta myös kylmä pää: tarvitaan päätöksiä, jotka kasvattavat työllisyyttä ja veropohjaa sekä leikkaavat vähemmän tärkeitä menoja ja tehostavat julkisen sektorin palvelutuotantoa.”

Kyse ei siis taidakaan olla julkiseen keskusteluun salakuljetetusta oikeistolaisesta ideologiasta, vaan siitä, että muuten ehkä kiistelevät taloustieteilijät ovat yleensä samaa mieltä Suomen nykyongelmista.

Talous ja utopia onkin ansiokkaimmillaan taloustieteilijöiden kiista-alueen selventäjänä. Se käy oppikirjamaisesti läpi kaikki ne talouden perusperiaatteet, joista asiantuntijat eivät enää juuri kiistele.

Näitä ovat muun muassa markkinatalouden paremmuus, julkisen sektorin tarve, talouskasvun tarpeellisuus ja markkinatalouden vaikeudet ympäristövaikutusten huomioimisessa.

Korkman esittelee ajattelua väitteiden takaa, mikä on julkiselle keskustelulle elintärkeää.

Utopia eli tavoiteltava ihanneyhteiskunta jää lopulta kirjassa talouden käsittelyn katveeseen.

Korkmanin siteeraama Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker tiivistää poliitikon dilemman seuraavasti:

”Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleen valituksi, jos teemme sen.”

Ongelma löytyy kansan valistuksen asteesta – paremmin taloutta ymmärtävä väki näkisi asioissa omaa etuaan pidemmälle.

Erilaisten talousteorioiden ihmiskuvia ja esimerkiksi onnellisuuden todistettua yhteyttä tulotasoon olisi Korkmanin suonut käsittelevän lisää. Millaista on lopulta sisällöltään tavoiteltu onnellisuus? Sovitaanko siitä politiikan avulla vai markkinoilla?

Kirjoittaja on turkulainen vapaa toimittaja, joka opiskelee kirjallisuutta ja taloustieteitä.

Sixten Korkman: Talous ja utopia. Docendo 2013. 278 s. Neljä tähteä.

Petri Rautiainen