Tampereella nollatoleranssikokeilun myötä poliisille tuli enemmän valituksia lähiöistä, sillä viinapullojen kanssa touhuttiin keskustorin sijasta päiväkotien ja koulujen pihoilla, uimarannoilla ja lasten leikkikentillä.
Tampereella sovellettiin vuosina 1999–2000 New Yorkin poliisin tunnetuksi tekemää nollatoleranssia. Kotoisan nimen ”viideltä saunaan, kuudelta putkaan” saanut hanke pyrki puuttumaan nollatoleranssin periaatteiden mukaisesti pieniinkin rikkeisiin. Erityisesti poliisin hampaisiin joutui ”häiriökäyttäytyminen” sekä ryypiskely julkisilla paikoilla.
Käytännössä poliisi panosti partiointiin keskustassa perjantai- ja lauantai-iltoina. Hanke toteutettiin enimmäkseen entisin voimavaroin, tosin vakiohenkilöstöä avusti 12 poliisikoululaista.
Kokeilusta valmistui syyskuussa Poliisiammattikorkeakoulun järkälemäinen tutkimus, jonka mukaan nollatoleranssi onnistui siistimään katukuvaa ja kohentamaan ihmisten turvallisuudentunnetta Tampereen keskustassa. Kokeilun seurauksena poliisi palasikin pysyvästi monien toivomaan katupartiointiin.
Keskusta rauhoittui kuitenkin lähinnä siksi, että juopottelijoiden ryhmät siirtyivät muualle remuamaan. Poliisille tuli enemmän valituksia lähiöistä, ja viinapullojen kanssa touhuttiin keskustorin sijasta päiväkotien ja koulujen pihoilla, uimarannoilla ja lasten leikkikentillä.
”Nollatoleranssi johti siihen, että nuoret ottivat pohjia kavereiden luona. Nuorisotyötä tekevät olivat todella huolestuneita juopottelun siirtymisestä maan alle”, kertoo kokeilua selvittänyt tutkija Marja-Liisa Laapio.
”Tulokset ovat pettymys medialle, sillä monet ovat kaupanneet New Yorkin mallia Suomeen. Joillakin on vankka usko, toivo ja rakkaus kontrollin mahdollisuuksiin. Nollatoleranssihype on ollut valtava”, kommentoi tutkimusprojektista vastannut Timo Korander.
Heikki Suhonen Turun yliopistosta toteaa A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä, että nollatoleranssiin liittyy helposti laajenevan ja syvenevän kontrollin uhka.
”Nollatoleranssin vaikutukset ihmisten käyttäytymisen muuttamiseksi ovat parhaimmillaankin vain marginaalisia. Vaikka nollatoleranssilla ei saavutettaisikaan sanottavia tuloksia, mielikuva jämäkästä asioihin puuttumisesta puoltaa kontrollia jatkossakin”, Suhonen kirjoittaa.
Nollatoleranssista tehdyn kyselyn mukaan kansalaiset haluavat jatkossakin torjua rikollisuutta myös huolehtimalla työllisyydestä, turvaamalla hyvinvointipalvelut ja pyrkimällä tasaisempaan tulonjakoon. Tutkimuksen tekijät ovat samaa mieltä: nollatoleranssiin perustuva kontrolli ei riitä.
”Suomessa hyvinvointivaltiolla on vankka kannatus. Parasta kriminaalipolitiikkaa on hyvä sosiaalipolitiikka. Poliisin mahdollisuudet ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ovat erittäin rajalliset”, uskoo Timo Korander.
Kaheksalta Koskarille – samantien sakot. Tampereen nollatoleranssikokeilu 1999–2000: historiallinen konteksti, vastaanotto & vaikuttavuus. Toimittaneet Timo Korander & Seppo Soine-Rajanummi. Edita.
Oras Tynkkynen
