Arvostelussa Jorge Michel Graun elokuva Mä oon mitä oon.

Maslow’n tarvehierarkian mukaan ravinto on ihmisen perustarve.

Sama pätee myös antropofageihin (kreik. antrophos ’ihminen’, – phagos ’syövä’), jos on uskominen meksikolaista Jorge Michel Grauta. Ohjaaja-käsikirjoittaja kertoo meksikolaisten citykannibaalien ruoanhakureissuista. Väitän, ettei ruoantarve aiheena ole ihan elokuvan arvoinen.

Kaikki alkaa siitä, kun kannibaaliperheenpää kuolee. Köyhässä perheessä vallitsevat tyhmän konservatiiviset arvot; naisen paikka on kotona ja lapsia saa lyödä. Homot eivät kelpaa ruoaksi, eivätkä prostituoidut.

Ainakaan aluksi.

Elokuva on heikosti maustettu kostolla, perheongelmilla ja salapoliiseilla.

On samalla kiitettävää ja ärsyttävää, ettei elokuvan tylsää juonta ole edes yritetty kompensoida liialla verellä ja suolenpätkillä. Äärimmilleen epäesteettinen ja harmaa visuaalinen maailmakaan ei anna aihetta ihailulle.

Yksi tähti irtoaa siitä, ettei elokuva muistuta mitään muuta leffaa.

Jorge Michel Grau: Mä oon mitä oon. Elokuvateattereissa nyt. Yksi tähti.

Maria Kozulya