Ghanan ammattiyhdistysliike on Afrikan vanhin & kriisissä.
Ghanan pääkaupunki Accra, alkutalven hellepäivä.
Puusta tehdyissä pulpeteissa istuu joukko kolme-nelikymppisiä opiskelijoita. On tauko, ja he puhuvat tulevista juhlista.
Ilo lakkaa, kun toimittaja tulee sisään. Näille Ghanan ammattiyhdistyksen opiskelijoille heikko työsuojelu ja kehnot työehdot ovat arkipäivää.
Ghanan työmarkkinoille saapuu joka vuosi 250 000 uutta nuorta työläistä. Virallisiin töihin heistä pääsee vain joka viideskymmenes. 90 prosenttia ghanalaisista on paennut harmaan talouden puolelle.
Ammattiyhdistys tarjoaa työläisille 24 viikkoa kestävän koulutuksen, joka pitää sisällään tilastotiedettä, työlakia, tietokone- ja kielikursseja. Keinot ovat heiveröiset, mutta ainoat, joilla liike voi edes yrittää muuttaa kehityksen suuntaa.
Kattotuuletin huutaa ay-liikkeen päämajassa. Ghanan ammattijärjestön apulaispääsihteeri Anthony Yaw Baah saapuu kokouspöydän ääreen täsmällisesti.
”Järjestöllä on paljon tehtävää”, hän huokaa.
Ghanalaiset ovat kroonisessa palkkakuopassa, vaikka palkat ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Päiväpalkan kansallinen keskiarvo on alta kahden dollarin, harmaalla sektorilla vieläkin vähemmän.
Yksi alipalkkaajista on maanviljelys, jonka palveluksessa puurtaa yli puolet ghanalaisista. Myös teollisuus ja kauppa maksavat huonosti.
Parhaimpia työsuojelumääräysten noudattajia ja palkanmaksajia ovat muun muassa kaivos-, finanssi- ja kiinteistöala. Yaw Baahin mukaan niiden työläiset ovat uskollisesti liiton jäseniä. Siksi liike saa painokkaammin neuvoteltua eduista. Mutta muutaman alan esimerkki ei pitkälle kanna.
Ongelmaa ei ole helppo ratkaista ja turhautumisen voi siksi ymmärtää. Lakot ja työsulut ovat turhia, jos niihin osallistuu vain murto-osa työläisistä.
Kuitenkin nimenomaan ay-liikkeen jäsenyys ja työsopimus takaavat sosiaaliedut. Liittoon kuulumattomat eivät palkallisia lomapäiviä eivätkä vanhempainvapaita vietä.
Myös työterveyshuolto on vahvasti liittojäsenyyden ja työsopimuksen takana. Yli puolella ghanalaistyöläisistä ei tällaista kirjallista sopimusta ole.
Jos työehtoja ei kukaan valvo, markkinoiden tahdin määräävät röyhkeimmät yritykset.
Jopa virallisen sektorin puolella Ghanan ammattiyhdistysliike tappelee jatkuvasti kiinalaisyritysten kanssa.
Viime vuoden keväällä Ghanassa uutisoitiin kiinalaisten teettämästä Buin pato- ja vesivoimalaprojektista, joka suututti sen ghanalaiset työntekijät. Kiinalaisyritysten investoinnit ovat tärkeitä Ghanan taloudelle, ja siksi yhtiöiden toimintaa on usein katsottu läpi sormien.
Työläiset valittivat heikosta työpaikkamajoituksesta, lepopäivien riittämättömyydestä ja riistetystä vuosilomasta. Lisäksi noin kahden ja puolen euron päiväpalkasta yritettiin leikata vielä euron verran pois.
Ay-liike tarttui asiaan ja olot paranivat.
Ghanan ay-liikkeen tutkija Clara Osei-Boatengin mukaan ongelma ei ole harvinainen Ghanassa. Työntekijöiden oikeuksia poljetaan aina kun kehdataan.
”Jos kiinalaisfirman työläinen haluaa ammattiyhdistystoimintaan mukaan, hän saa potkut.”
Buin neuvottelujen onnistumisesta huolimatta Ghanan ay-liikettä uhkaa jäsenkato. Vuosituhannen vaihteessa liittoon kuuluminen oli mahdollista joka toisella työpaikalla, nyt enää noin kolmanneksella.
Ammattiyhdistysliikkeen teettämä tutkimus paljastaa, että ghanalaiset hyppäävät työelämään liian varhain. Nuorilla ei ole kunnon koulutusta, ja ehkä juuri siksi he eivät liity liittoihin.
Yaw Baahia se harmittaa syvästi: ”Nuoret ajattelevat, että saavat itse järjestettyä asiansa paremmin kuin liitto. Ehkä he joissain tapauksissa saavatkin, mutta miten me sitten yhteisönä enää neuvottelemme työehdoista?”
Huonoimmassa asemassa työmarkkinoilla ovat naiset. Heidän urakehityksensä päättyy usein perheen perustamiseen.
”Jos naisella on lapsia, johtoporras antaa ylennyksen mieluummin miehelle. Ajatellaan, että lapset ovat haitta”, Yaw Baah kertoo.
Parantamista on hänen mukaansa myös palkkatasa-arvossa: mies tienaa edelleen naisia enemmän.
Edistystä on silti tapahtunut. Yaw Baah mainostaa ylpeänä liikkeen tasa-arvo-ohjelmaa, jonka ansiosta naisten määrä liikkeessä on kasvanut. On tasa-arvovaltuutettua ja sukupuolikiintiöt liikkeen hallituksessa, seminaareissa ja tapahtumissa.
Myös Ghanan ay-liikkeen tutkija Clara Osei-Boateng uskoo, että jonain päivänä tasa-arvo on arkipäivää. Mutta toistaiseksi nainen johtajana on sietämätön ajatus miehille.
”Jotkut heistä eivät edes päästä naisia yhtiön kokouksiin, rakenna siinä sitten uraa.”
Accran luokkahuoneessa tunnelma on toiveikas. Opiskelijat David Tetteh, Georgina Smedley ja Grace Agbemenijah uskovat tiedon ja järjestäytymisen voimaan.
”Aiemmin tällaista mahdollisuutta ei ole ollut. Uskomme, että tulevaisuudennäkymät ovat kirkkaammat. Lakien takaamia oikeuksia ei saa kuin taistelemalla.”
Viikon kuluttua Tetteh, Smedley ja Agbemenijah valmistuvat. Sen jälkeen kouluun saapuu jälleen uusi ryhmä yrittämään ay-liikkeen pelastamista.
Lähteet:
Ghanan ay-liikkeen tutkimus vuodelta 2009
Ghana Business News
Petri Vanhanen
