Palvelujen erityisen hyvät ystävät uhkaavat uudella sopimuksellaan pakottaa muun muassa terveydenhuollon kansainväliseen kilpailuun, Christer K. Lindholm kirjoittaa kolumnissaan.
EU:n ja Yhdysvaltojen välinen TTIP-sopimus on jo monille tuttu käsite, mutta tiedätkö, mikä on TiSA? Tai ketkä ovat ”palvelujen erityisen hyvät ystävät”?
Ilman Wikileaksin kesäkuussa vuotamia asiakirjoja me kaikki olisimme autuaan tietämättömiä tästä ylikansallisen kapitalismin viimeisimmästä yrityksestä vahvistaa valta-asemaansa demokratian kustannuksella.
TiSA on lyhenne sanoista Trade in Services Agreement, eli palvelujen kauppasopimus. Wikileaks-sähkeissä mainitut ”palvelujen erityisen hyvät ystävät” taas ovat ne 23 maata, jotka vuoden 2013 alussa aloittivat neuvottelut palvelujen kansainvälisen kaupan vapauttamiseksi. Yksi näistä ”maista” on yhdellä äänellä neuvotteleva EU.
Neuvottelujen taustalla on suurten, monikansallisten palveluyritysten tyytymättömyys vuonna 1995 voimaan astuneeseen GATS-sopimukseen. Maailman kauppajärjestön WTO:n perustamisen yhteydessä sovittu GATS antaa WTO:n jäsenmaille mahdollisuuden päättää, mitkä palvelut ne avaavat kansinväliselle kilpailulle.
Tähän epäkohtaan – siis yritysten näkökulmasta – TiSA aikoo puuttua kovalla kädellä. Allekirjoittaneiden maiden edellytetään avaavan palveluja kilpailulle ”pääasiallisesti kaikilla sektoreilla”, mikä palvelujen erityisen hyvien ystävien mukaan tarkoittaa jopa 90:tä prosenttia kaikista palveluista.
Jos tämä tavoite toteutuu, tulee olemaan liki mahdotonta pitää esimerkiksi terveydenhuoltoa ja muita julkisia hyvinvointipalveluja kansainvälisen kilpailun ulkopuolella, varsinkin kun sopimus tulee amerikkalaisen lobbariryhmän Team TiSAn mukaan sisältämään ”julkisyhteisöjen epäreilua kilpailua” rajoittavan lausekkeen. Epäreiluna pidetään tietysti kaikkea, joka rajoittaa suurten palveluyritysten voitontavoittelua.
Erityisen suuret TiSAn vaikutukset tulisivat Wikileaksin vuotamien asiakirjojen mukaan olemaan rahoitussektorilla. Pahimmillaan TiSA voisi tehdä tyhjäksi viimeisimmän rahoitusmarkkinakriisin jälkeen tehdyt yritykset rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tiukentamiseksi.
Ei siis ihme, että TiSAa on tähän saakka ympäröinyt harvinaisen tiheä salailun verho. Eikä tilanne muutu yhtään sen paremmaksi edes siinä vaiheessa, kun sopimus on valmis ja allekirjoitettu: ainoastaan sopimuksen lopputeksti tulee julkiseksi, kun taas kaikki neuvotteluihin liittyvät asiakirjat pysyvät salaisina viiden vuoden ajan. Toisin sanoen ne tulevat julkisiksi vasta sitten, kun taloudellinen demokratia on lopullisesti kuollut ja kuopattu.
Christer K. Lindholm
