Casanovakin oli kirjastonhoitaja. On aika lakaista pois stereotyypit hyllyjen välissä piilottelevista harmaista tädeistä & sedistä.
Lainattuja hetkiä -kirjastokalenteri 2014 on ensimmäinen laatuaan.
”Hauska, flirttaileva, elegantti, pirskahtelevan itseironinen…”, kuvailevat kalenteria kolme kirjastotyöntekijää sen takana: Marjo Perälä Vantaan kaupunginkirjastosta, Ylva Larsdotter Arbiksen kirjastosta Helsingistä ja Kitty Rönnberg Espoon kirjastosta.
Vanhan ajan estetiikasta innostuneet naiset tapasivat vuosi sitten konferenssissa. He halusivat edistää ammattinsa näkyvyyttä vähemmän konservatiiviseen tyyliin – ja pitää hauskaa.
Syntyi idea esitellä ”kirjastotätejä ja -setiä” vuosikalenterin 12 valokuvassa.
Tekijöille on erityisen tärkeää, että osa kalenterin tuotosta lahjoitetaan Syömishäiriöliitto Syli ry:lle.
”Moni tuntee syömishäiriöön sairastuneen tai kärsii siitä itse. Mallimme ovat hyvin eri muotoisia ihmisiä”, Larsdotter korostaa.
”Ihminen voi löytää kauneutta ja syviä merkityksiä elämästään välittämättä siitä, minkä näköinen tai ikäinen on”, Perälä täydentää.
Vintagea, glamouria ja retroa huokuvan kalenterin punainen lanka on työpäivä kirjastossa. Valtaosa kuvista otettiin Kallion ja Rikhardinkadun kirjastoissa Helsingissä.
Mistä ihmeestä mielikuva nörtistä kirjastonhoitajasta edes on syntynyt?
”Stereotyyppi perustunee perinteeseen, jossa naiselle annettiin lupa harrastaa sivistäviä, mutta viattomia askareita kodin ulkopuolella”, Perälä pohtii.
”Kirjastoissa on varsin erilaisia ihmisiä töissä. Haluaisin rohkaista kaikkia tulemaan kirjastoon ja keksimään sille uusia käyttötapoja. Kirjastossa ei välttämättä enää hyssytellä hiljaiseksi. Se on elävä kaupunkitila.”
Suomessa kirjastopalveluiden järjestämisestä säädetään laissa, mutta paremminkin voisi mennä.
”Iso ongelma on, että kirjastojen tehtävä nähdään liian kapea-alaisesti. Kirjastopalvelu on pakollinen paha, johon kunta käyttää budjetistaan enimmillään vain prosentin. Sillä pyöritetään palvelumassaa, jonka välittömät ja välilliset merkitykset ihmisille ovat mittaamattomat”, Perälä kertoo.
”Suomalaiset rakastavat kirjastojaan, ainakin silloin, kun oma lähikirjasto on uhattuna.”
Vastaavia palveluja ei muualta löydy.
”Kaikille avoimet, ei-kaupalliset tilat ovat hyvin tärkeitä työttömyyden ja sosiaalisen kuilun kasvaessa. Arbiksen kirjastossa käy paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa tilata sanomalehteä kotiin. Olisi kauheaa, jos kirjastot suljettaisiin”, Larsdotter pohtii.
”Harva tulee ajatelleeksi, että pieni lähikirjasto henkilökuntineen on demokratian perusyksikkö”, Perälä muistuttaa.
Ei-kirjastonhoitajat ovat suhtautuneet kalenterihankkeeseen uteliaan yllättyneesti, ja suurin osa kollegoista on iloisia.
”Aina löytyy niitä, jotka eivät ole samaa mieltä. Niin kuuluu ollakin”, Perälä pohtii.
Kenen toivotte ripustavan kalenterin seinälleen?
”Kaikkien, jotka rakastavat kirjastoja ja kirjaston työntekijöitä, hyvännäköisiä miehiä ja naisia eri muodoissa”, Larsdotter kuvailee.
”Tai ovat rakastuneita lähikirjastonsa upeaan kirjastonhoitajaan”, Perälä lisää.
Lainattuja hetkiä – Lånade stunder – Borrowed Moments -kalenteri. Avain 2014.
Anna-Sofia Joro
