Arvostelussa Sinikka Nopolan teos Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia.

Sinikka Nopolan uusi tekstikokoelma on varsin kevyt, mutta hänen tapansa kuvailla elämän pieniä yksityiskohtia on ihastuttava. Kauhat tulevat -teksti muistuttaa mieliin H. C. Andersenin tarinan parsinneulasta, joka luuli olevansa rintakoru. Andersenin innoittamana Nopola kirjoittaa lättypannusta, kauhoista, lusikoista ja haarukoista.

”Nyt eläydyn jäätelökauhaan. Se on keittiötarvikkeitten terävähampainen sinkku, joka kohtaa lättyjensyöntitapahtumassa nuo kadehditut yhteisöllisyyden hedelmät, leppoisat lätyt.”

Nopola on parhaimmillaan kirjoittaessaan nuoruutensa murteella. Kun murretekstejä on kokoelmassa vain yksi, tasapaino järkkyy ja tämä vesilahtelaisten viksuudesta kertova teksti tuntuu valitettavan orvolta.

Nopolan teksteissä aiheina ovat yksinäisyys ja vanheneminen: se, kun lapsi muuttaa pois kotoa ja kuinka puhelinnumerot pikkuhiljaa korvautuvat tuttavien hautapaikkojen numeroilla. Surullisia asioita, joista syntyy tunteellisia mutta kevyitä tekstejä.

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia. WSOY 2012. 140 s. Kolme tähteä.

Hannele Huhtala