voima puhuu | keskipakoinen voima

Voiman 4/2003 mainosprofiilista piirtyy tavallista monipuolisempi kulttuurikuluttaja. Huolimatta lehden toisinaan suosimasta vasemmistoretoriikasta ja eri koloista kurkistelevasta viherhaastajuudesta, Voiman mainostajat tuskin etsivät yhteyttä klassiseen proleyleisöön tai kulutusyhteiskunnan ulkopuolelle laavuihinsa leiriytyneisiin totaalirobinsoneihin.

Ketkä siis Suomessa osallistuvat esimerkiksi Maailma Kylässä -tyyppisiin monikulttuurisiin kaupunkitapahtumiin tai sarjakuvapäiville Kemiin, ketkä lukevat Liken pokkareita, ovat mahdollisesti kiinnostuneita Le Monde Diplomatiquen skandinaavisesta versiosta tai edes teoriassa saattavat aprikoida, mitä yhteistä on Marxilla ja it-kuplalla?

Entä ketkä käyvät Kimmo Sarjen tai Kynnys ry:n taidenäytelyssä, iloitsevat kiitetyn Kajaanin kaupunginteatterin kiertueesta, jammailevat VR:n makasiineilla moppitukkien Kompostiklubilla tai häpeämättömästi diggailevat vappuna Loven jo muinaisena 1970-luvulla vinyylille tallentamia taistolaislauluja? Ovatko he kenties samaa yhteiskunnallista luokkaa, jonka piirissä myös harkitaan FTN Futon Shopin sänkyjen, Ekosähkö-sopimuksen tai jopa intialaisen Royal Enfield -moottoripyörän hankintaa?

Oli se Voiman tekijöiden tietoinen tarkoitus tai ei – tai lukijoiden tiedostettu käsitys itsestään tai ei – Voimaa keskiluokkaisempaa julkaisua saa hakea. Voima tavoittaa juuri sen osan keskiluokkaisesta yleisöstä, jonka asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa eivät niinkään määritä ajankohtaisella hetkellä käytettävissä olevat rahavarat, vaan se minkälaisen tyylin mukaan kulutus valikoituu. Voima-keskiluokka ei satsaa statukseen, se elvistelee muilla keinoin.

Tuomas Rantanen, Voima Kustannus Oy