Viisi ajatusta kirjasta.
Voiman avustaja Mervi Jylhämö lukee Kyllikki Villan kirjan Kenttälotan kirjeitä 1941–1944 ja kirjoittaa viisi ajatusta.
1. Kenttälotan ja äidin kirjeenvaihto on tarkka dokumentti siitä, mitä sota-ajan Suomessa syötiin, kun tuottavat voimat oli valjastettu rintamalle. Lähimaastossa taisteleva isä näytti saavan hiukan parempaa ruokaa kuin tytär.
2. Poikkeusolosuhteissa, ja elämässä yleensäkin, pärjää hyvin kovahermoinen tyyppi, joka pitää tietoisesti suhdeverkostonsa kunnossa. Auktoriteettiusko vapauttaa voimia ajattelusta ja päätöksenteosta arkitöihin. Entä kun posti ei tuokaan pakettia tai valta vaihtuu?
3. Kun elämä on kurinalaista ja suunnitelmallista sekä työssä että siviilissä, mikään tapahtuma ei muutu liian intiimiksi, ei kosketa liikaa, kaiken voi kirjoittaa muistiin ja tohtii julkaista vielä vanhanakin. Harvat päiväkirjamerkinnät on julkaistu kirjeiden välissä, niissä on rehellisempi sävy.
4. Vanhemmat voivat vaikuttaa lapsiinsa harrastusten kautta. Kun laittaa tyttönsä pikkulottiin jo viisivuotiaana, hän ei tosipaikan tullen kauan arvo, istuuko lukiossa vai lähteekö sotimaan suur-Suomen puolesta. Sitä paitsi abiturientti-lotat saivat joka tapauksessa valkolakin.
5. Rauhansopimus oli lotille pettymys. Joukko tyttöjä lohduttautuu ajatuksella: “Pääasia on hankkia paljon terveitä lapsia ja kasvattaa ne oikeaan henkeen kaikessa hiljaisuudessa.” – Hämmästyttävää! Olivatko suuret ikäluokat tosiaan suunniteltu juttu? Ja missä hengessä heidät lopulta kasvatettiinkaan? Tässä kohtaa lotilla olisi ollut paikka ajatella vähän itseäänkin.
Lukija: Mervi Jylhämö
Kirja: Kyllikki Villa. Tyttö sodassa. Kenttälotan kirjeitä 1941–1944. 479 s. Like 2006.
Voima