Arvostelussa Sanni Sepon kirja Palsta.

Teollisen vallankumouksen Englannissa nälkäisille tehdastyöläisille annettiin viljeltäväksi kaupunkien joutomaita. Ilmiö levisi maailmalle: Helsingissä ensimmäisiä palstaviljelijöitä olivat 1800-luvun ”kaaliryssät”, jotka asuivat Arkadianmäen alueella. Nykyisin pääkaupunkiseudulla on 70 viljelypalsta-aluetta ja tuhansia viljelijöitä.

Valokuvaaja, palstaviljelijä Sanni Seppo on tallentanut kevään ja kesän väreissä hehkuviin kuviinsa pääkaupunkiseudun palstalaisia ja heidän pieniä unelmiaan. Kuvia rytmittävät Mari Räsäsen arkiset palsta-aiheiset runot, Sepon leppoisan harvasanainen, fasaanikeskeinen palstapäiväkirja sekä nimettömien palstaviljeijöiden tarinat.

Koskettavissa, suorasukaisissa ja hauskoissa tarinoissa viljelijät kertovat palsta-arjesta, naapuruudesta sekä niistä elämän kriiseistä, joihin viljely on auttanut: raastavasta avioerosta, työttömän liiasta ajasta, pakolaisen yksinäisyydestä, uraihmisen liiasta kiireestä ja opiskelupaikatta jääneen nuoren turhautumisesta.
Unenomaisen kauniin kirjan sanoma on, että kaupunkilaisten pienet paratiisit ovat myös yhteiskunnallisesti tärkeitä – ja että tämä on syytä muistaa myös kaavoituskeskusteluissa.

Sanni Seppo: Palsta. Maahenki 2010. Viisi tähteä.

Kati Pietarinen