Saara Ekströmin uuden valokuvasarjan teokset esittelevät asetelmia, joihin koottujen esineiden on tarkoitus tuoda lisää kauneutta elämään, mutta yhteydestään irrotettuina esineet vaikuttavat häiritseviltä.

Olipa kerran eräät punaiset kuluneet maihinnousukengät teatterin pukuvarastossa. Mustat kengännauhat, repsottavat pohjat ja vihreää spraymaalia suihkutettuna kengänkärkiin.

Monien mielestä nämä kengät taitavat olla aivan järkyttävän rumat. Ne ovat jo parhaat aikansa eläneet ja karskin maskuliiniset, mutta säälittävät rikkinäisyydessään. Kaikki tämä tekee niistä kauniit.

Maiharit eivät ole ainoa tapaus, jolloin ruma on jo niin rumaa, että siitä tulee äärimmäisen hienoa ja kaunista. Usein söpöt ja sirot esineet, jotka on tarkoituksella yritetty tehdä kauniiksi, ovat rumia. Pienet ja suuretkin epätäydellisyydet ja säröt luovat esineelle tarinan. Ne tuntuvat elävämmiltä ja uniikeilta. Siitä minä pidän.

On silti vaikeaa sanoa, milloin jokin on oikeasti kaunista ja milloin rumaa. Kun tarpeeksi kauan jotakin kaunista esinettä tuijottaa, saattaa se muuttua järkyttävän rumaksi, ja rumaa esinettä katsoessa toisin päin.

Tammikuun puolessa välissä Kiasmaan avautuu Saara Ekströmin näyttely Limbus. Ekströmin uuden valokuvasarjan teokset esittelevät asetelmia, joihin koottujen esineiden on tarkoitus tuoda lisää kauneutta elämään, mutta yhteydestään irrotettuina esineet vaikuttavat häiritseviltä.

Eräänä tärkeänä inspiraation lähteenä teoksissa on kukkien ja kasvien vertauskuvalliset merkitykset 1700-luvun asetelmamaalauksissa. Omissa asetelmissaan taiteilija käyttää sekä eloperäisiä että keinotekoisia materiaaleja – ja rinnastaa kauniin ja ruman.

Saara Ekströmin Limbus-näyttely 14.1.–13.3. Helsingin Kiasmassa.

Valpuri Alanen