Arvostelussa Inderjit Kaur Khalsan elokuva Brooklynin pojat.

Pienen Amrit-pojan eronnut perhe asuu kahdella mantereella. Amrit käy koulua ja asuu äitinsä kanssa Helsingissä. New Yorkissa asuvaa isäänsä hän tapaa vain neljä kertaa vuodessa.

Koko perhe kärsii tilanteesta. Amrit haluaisi leikkiä ja riehua isänsä kanssa joka päivä. Kun isää saatetaan lentokentälle, pojan kyyneleet särkevät sydämen.

Suomalaisen näyttelijän ja ohjaajan Inderjit Kaur Khalsan dokumentin aihe on hänen oman poikansa perhe. Läheisiään haastattelemalla ohjaaja pyrkii selvittämään, miksi Amrit ja tämän isänpuolinen suku ovat jo monen polven ajan joutuneet elämään erossa isistään. Millaisen suunnan poikien elämä saa ilman arjessa läsnä olevaa isää? Millaisia ratkaisuja vanhempien tulisi tehdä?

Brooklynin pojat ei ole subjektiivinen erotilitys, vaan ohjaaja pohtii vaikeita kysymyksiä yhdessä läheistensä ja heidät tuntevien kanssa. Hän etsii vastauksia myös oman uskontonsa sikhiläisyyden opetuksista.

Dramaturgisesti onnistunut dokumenttielokuva käsittelee isättömyyttä henkilökohtaisella tasolla. Se riittää, eikä aiheen yhteiskunnallinen ulottuvuus kaipaa alleviivaamista. Maailmassa on lukemattomia lapsia, jotka kaipaavat isää.

Inderjit Kaur Khalsa:
Brooklynin pojat.
Ensi-ilta: 5.9.

4 tähteä.

Veera Nuutinen