Kulutuskulttuurin kuivattamassa Kaliforniassa ihmiset sulkevat hanat ja viljelijät luopuvat keinokastelusta.

Viime vuonna Kaliforniaa kohtasi mitatun historian kovin kuivuus. Kuluvan talven toivottiin tuovan muutoksen hartaasti odotettuine vesi- ja lumisateineen.

Helmikuussa alkanut sadekausi ei ole täyttänyt odotuksia, vaan on kuivuudessaan lyönyt jälleen uuden ennätyksen: vettä on toistaiseksi saatu vain viidennes siitä mitä edellisenä vuonna.

Tammikuussa kuvernööri Jerry Brown julisti Kaliforniaan hätätilan. Tienvarsi-ilmoitukset kehottavat sulkemaan hanat hampaiden pesun ajaksi ja postiluukkuihin kolahtelee hallituksen ehdotuksia veden säästämiseen: ottakaa lyhyempiä suihkuja ja kastelkaa nurmianne harvemmin.

Veden kulutus kasvaa kuitenkin entisellä tahdilla etenkin suuryhtiöiden rahoittamilla teollisilla maanviljelysalueilla ja osavaltion rikkaimmissa naapurustoissa, joissa trooppiset puutarhat nielevät vedestä valtaosan.

Yhdysvallat on pitkään ollut vedenkulutuksen kärkimaa. Kunnianhimoiset mutta lyhytnäköiset hankkeet ovat mahdollistaneet keskiverron amerikkalaisen lähes 700 litran päivittäisen vedenkulutuksen.

Maata halkovat tuhansien kilometrien pituiset vesipumput tuovat vettä kaukaisista järvistä ja joista kuiville alueille, ja
75 000 patoa takaavat veden riittävän niille, joilla on siihen varaa.

Suurimmat padot ja pisimmät vesiputket löytyvät kuivasta lännestä, jonne luotiin näennäinen vehreys 1920-luvulla alkaneella vesiprojektilla. Kaliforniassa ajan henki oli kesyttää aavikko.

Palmurivistöt ja vihreät nurmet eivät kuulu osavaltion alkuperäiseen kasvillisuuteen. Kalifornian sanotaan olevan maailman hydrologisesti muunnelluin alue.

Eteläisen Kalifornian 90-vuotias infrastruktuuri suunniteltiin palvelemaan 20:tä miljoonaa asukasta, mutta Los Angelesin piirikunnan 37 miljoonan asukkaan kasvava metropoli lepää edelleen saman vanhenevan ja romahtamaisillaan olevan vesijärjestelmän varassa.

Kalifornian tiheimmin asutulla alueella, kuivassa etelässä, ei ole merkittäviä paikallisia vesilähteitä, joten sen tarvitsema vesi tuodaan kaukaa uusiutumattomista lähteistä.

Alueen merkittävin vesilähde on Coloradojoki. Sen kuusi miljoonaa vuotta kestänyt virta Kalliovuorilta Kalifornianlahteen on katkennut alle sadassa vuodessa veden ylikäyttöön. Alkuperäisestä vesimäärästä joessa on jäljellä enää 30 prosenttia.

Epävarmuus ja luottamuksen puute ovat saamassa yhä useamman ravinnontuottajan palaamaan maanviljelyn juurille – aikaan, jolloin massiivista keinokastelua ei tunnettu.

Kalifornia kuuluu maailman merkittävimpiin viinintuottaja-alueisiin, jossa keinokastelu on yleistä. Maanviljely syö Kalifornian vesivaroista 80 prosenttia.

Peter Stolpman, yksi Keski-Kalifornian arvostetuimmista viinintuottajista, kertoo, että riippuvuus Kalifornian epävarmasta vesisysteemistä on jatkuvuuden kannalta liian riskialtista. Hän on siirtynyt kuivaviljelyyn, jossa köynnöksiä ei kastella lainkaan. Kasvit saavat ainoan vetensä syvältä maaperästä.

Stolpman arvioi, että kuivaviljelyn ansiosta he säästävät vuodessa lähes 40 miljoonaa litraa vettä.

Kuivaviljelyllä on tuhansien vuosien perinteet ympäri maailmaa, ja keinoa voi soveltaa rypäleiden lisäksi lähes kaikkiin subtrooppisessa ja lauhkeassa vyöhykkeessä selviytyviin lajeihin. Sato jää pieneksi, mutta tuote on täyteläisempi, ravinteikkaampi ja maukkaampi kuin keinokasteltu. Kuivaviljelyä harjoitetaan eurooppalaisilla viinitiloilla yleisesti juuri laatusyistä, mutta Kaliforniassa se on saamassa jalansijaa vasta nyt.

”Uskon, että tästä löytyy ratkaisu luonnon resurssien ylikäyttöön. Kuivaviljelyssä luonnon asettamat rajat ovat konkreettisia, eikä niitä voi ylittää.”

Sonia Luokkala