Perustakaa kommuuneja, rosvotkaa & viljelkää, Näkymätön komitea kehottaa.
Marraskuun 11. päivä 2008. Poliisi iskee kommuuniin pienessä Tarnacin kylässä Ranskassa ja pidättää Tarnac9-nimellä tunnetun ryhmän jäseniä.
Heidän epäillään sabotoineen pari päivää aikaisemmin luotijunien suurjännitelinjaa. Mukaan heitetään myös epämääräinen syyte terroristiverkostoon liittyvästä rikollisesta salaliitosta ja puhetta äärivasemmistolaisen terrorin paluusta.
Yksi Tarnacin pidätetyistä on Julien Coupat. Poliisi liittää hänen nimensä vuonna 2007 julkaistuun Tuleva kapina -kirjaan, sillä siinä esitetään liikenteen blokkaaminen yhtenä tulevaisuuden selviytymisen keinona.
Teos on allekirjoitettu nimimerkillä Näkymätön komitea.
Tuleva kapina on omanlaisensa maailmanlopun manuaali. Sivilisaatiossa ja yhteiskunnassa ei ole mitään pelastettavaa.
Yhteiskunnallisia ongelmia ei ole, sillä yhteiskunta itsessään on ongelma. Talous ei ole kriisissä, sillä se on itsessään kriisi. Ei ole ympäristökatastrofia, sillä ympäristö itsessään on katastrofi.
”Tässä asioiden vaiheessa mikä tahansa tiukasti yhteiskunnallinen taistelu, joka kieltäytyy näkemästä ettei meillä ole edessämme yhteiskunnan kriisi vaan sivilisaation loppuminen, muuttuu rikoskumppaniksi sen ylläpitämisessä”, kirja julistaa.
Kirjoittajat vetävät selkeän rajan itsensä, tuholta pelastuvien anarkistien ja sivilisaation mukana uppoavien massakuluttajien välille. Huutia saavat työläisten ja porvareiden lisäksi myös aktivistipiirit, jotka ovat kiinnostuneita vain omasta mukavuudestaan ja täten vastavallankumouksellisia.
Viherpesuun hurahtaneet hipsterit ovat enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, sillä heitä hallitsee päätään nostava viherkapitalismi, uusi vihreä maailmanjärjestys.
Komitea toteaa, että kun vanhempamme palkattiin tuhoamaan maailma, meidän sukupolvemme on palkattu rakentamaan se uudelleen voittoa tahkoavan viherkapitalismin ehdoilla:
”Ympäristöystävälliset autot, puhdas energia ja ympäristökonsultointi kanssaelää kiiltävien lehtien sivuilla kivuttomasti viimeisimmän Chanel-mainoksen kanssa.”
Vaihtoehtona maailman pelastamiselle kuluttamalla vähemmän teksti esittää kapinan; kommuunien perustamisen, tuotannon, tiedon ja energian blokkaamisen sekä omavaraisuuden.
Organisaatioita ei tarvita, kun ihmiset organisoivat itsensä, komitea julistaa. Organisaatioilla ei ole tulevaisuutta, sillä ne ovat ennen kaikkea huolissaan omasta selviytymisestään organisaatioina.
Tekstin seitsemän lukua, joissa tongitaan sivilisaation kipukohtia, ovat sen mielenkiintoisinta antia. Varsinkin loppupuoliskon itseriittoisuudesta huolimatta tekstin ympäristöajatteluun ja kasvun purkamiseen kohdistettu kritiikki on tervetullutta.
Ekologiasta on tekstin mukaan tullut pääoman uusi moraali. Ekologia on omalta osaltaan mahdollistanut auktoriteetin, jolla voi vaimentaa minkä tahansa vastustuksen kontrollin ylettömälle leviämiselle:
”Seuranta, läpinäkyvyys, sertifiointi, ympäristöverot, ympäristölaatu sekä veden poliisivalvonta antavat meille ajatuksen tulevasta ekologisesta hätätilasta. Kaikki on sallittua valtarakenteelle, joka pohjaa auktoriteettinsa luontoon, terveyteen ja hyvinvointiin.”
Talouden villitykset, kuten Tobinin vero tai negatiivinen kasvu näyttäytyvät pikkuporvareiden näpertelynä.
Tuleva kapina on saavillinen kylmää vettä kotisohvalta maailmaa pelastavien, luomua ostavien ja luonnonsuojeluun lahjoittavien viheryksilöiden naamalle.
Kapina tai paradigman muutos ei tapahdu nykyisen maailmanjärjestyksen ehdoilla, yksi ostos kerrallaan.
Näkymätön komitea: Tuleva kapina. Väsärikirjat 2010. Löytyy myös verkosta takku.net.
Voimassa s. 14 Hanna Nikkasen artikkeli Ralph Naderista & vihreästä kuluttamisesta.
Sonja Hyppänen
