Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan puolet 15–30-vuotiaista ajattelee, että jokaisen pitää elättää itsensä omalla työllään, eikä turvautua avustuksiin.
Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan puolet 15–30-vuotiaista ajattelee, että jokaisen pitää elättää itsensä omalla työllään, eikä turvautua avustuksiin. En ollut yhtään yllättynyt, että tutkimuksesta älähdettiin.
”Meille olisi siis tulossa sukupolvi, jossa puolet lähtee siitä, ettei heidän tarvitse elättää itseään, eli toinen puoli elättäisi heidät”, valtiovarainministeri Jyrki Katainen kauhisteli Hesarissa. ”Sellainen romahduttaisi hyvinvointiyhteiskunnan.”
Katainen maalailee kauhukuvia tulevasta, vaikka kyse on ilmiöstä, joka on tämän hetken Suomessa kouraisevan tuttu. Katainen puhuu myös tulevasta sukupolvesta futuurissa, ikään kuin näitä ihmisiä ei vielä olisi edes lihallisesti olemassa. Onko tämä sukupolvi hänelle vammainen sikiö, jonka ehkä ehtisi vielä abortoida?
Katainen ei pidä sanasta elättäminen mutta tukeminen on hänelle sydäntä lähellä: ”Se että jossain elämäntilanteessa voi saada tukea, sen minä ymmärrän.”
Kataisen mielestä hyviä syitä tukeen ovat sairaus, opiskelu, työttömyys, vammautuminen, itsestä riippumattomat syyt ja itsensä kehittäminen. Hieno lista. Mutta jos hän seisoisi tämän oman listansa takana, hänellä ei olisi tutkimustuloksessa mitään kauhisteltavaa.
Listalle lukeutuu jokainen suomalainen. Kuka sitten elättäisi kenet? Katainen pelkää, että ihmiset nimenomaan haluavat tulla elätetyksi, eivät elättää muita. Jokaisen suomalaisen tulisi puolustaa ajatusta toisten elättämisestä, se kulkee käsi kädessä elätetyksi tulemisen kanssa, silloin kun ”hyvä syy” ilmaantuu.
Samaisessa Hesarissa 35-vuotias yrittäjä kirjoittaa mielipidesivulla, että ”nyt on tartuttava pikaisesti toimeen nuorten asenteiden muuttamiseksi… Nämä nuoret eivät ole varmaan tulleet ajatelleeksi miten hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan… Raha ei kasva puussa.”
Myös tämä 35-vuotias yrittäjä vetää tuloksesta johtopäätöksen, että ajattelemattomat nuoret tahtovat olla elättejä. Toisin kuin yrittäjä, olen varma, että kaikki 15-vuotiaat tietävät, että kassaholvista ei jaeta kultaa kaikille halukkaille.
Kaikkien alle kolmekymppisten lokeroiminen nuorisoksi, joka ei tiedä mistä raha tulee, on halpaa ja tuttua retoriikkaa. Kataisen ja 35-vuotiaan yrittäjän edustama tulkinta onkin vallankäyttöä, jonka ainoa motiivi on väistää arvokeskustelu. Sen sijaan he haluaisivat keskustella asennekasvatuksesta.
Tutkimustulos kertoo enemmän jakautuneista arvoista kuin tietämättömyydestä. Moni on huolissaan ”nuorison” suhtautumisesta työhön, mutta kyllä minä olin iloinen siitä, että jos edes puolet ihmisistä ymmärtävät, että maailma ilman riippuvaisuutta toisista on hyvin yksinäinen paikka.
Usein poliitikoilta unohtuu se, että se ”avustus”, joista minäkin osaltani nautin, se ei tule pelkästään Jyrkin ja 35-vuotiaan yrittäjän taskusta. Se tulee myös niiden nuorten taskusta, jotka tekevät koulun ohella töitä McDonaldsissa.
Ruusu Haarla
