Arvostelussa Sanna Pelliccionin & Loviisa Kankaan keittokirja Punajuuri.

Viime kesänä harvensin säkkiviljelemä-puutarhapalstallani punajuuria ja mietin, olinko lukenut jostain, että punajuuren naatit saa syödä. Tapanani ei ole ollut niin tehdä, mutta nyt satoa oli paljon ja pienen villivihannesinnostuksen vallassa halusin syödä kaiken.

Tuore Punajuuri-kirja vakuuttaa, että naatit todellakin ovat herkkua, jota ei Suomessa ole perinteisesti hyödynnetty. Isot lehdet pitää ryöpätä, jotta oksaalihappopitoisuutta (se sama, mitä raparperissa on) saadaan laimennettua, eikä naattiruokia suositella alle 1-vuotiaille.

Naatteihin voi kääriä täytteitä kaalinlehden tapaan, ne voi pilkkoa salaattiin tai piiraaseen tai syödä sellaisenaan Välimeren tapaan maustettuna valkosipulilla, sitruunalla, oliiviöljyllä ja suolalla.

Välimeren ja Suomen reseptejä jakava, kaunis Punajuuri on houkutteleva teos.

Tällekin kesälle punajuuren siemenet on jo kylvetty – ainoa hyvin pieni harmi on, että oman maan satoa pitää odotella vielä muutama viikko ennen kuin reseptejä pääsee kokeilemaan. Tosin torillakin voi pyytää jättämään naatit punajuuriin.

Sanna Pelliccioni & Loviisa Kangas: Punajuuri. Gummerus 2012. 120 s. Viisi tähteä.

Hannele Huhtala