Musiikkitoimittajalla on joulua rinnassa.

VIHAAN JOULULAULUJA. Vihaan sitä, että minut pakotetaan kuuntelemaan samoja, tekoiloisia renkutuksia joka ikinen vuosi. Ja on ihan sama kuka niitä tulkitsee. Jari Sillanpää ahdistaa, Antti Tuisku säälittää ja Tapani Rinne itkettää. Etkö Tapani olisi voinut jättää joululevyn tekemättä?

Oikeastaan ainoa valonpilkahdus on Viikatteen taannoinen joululevy. Sylvian joululaulu kuulosti siltä kuin sitä olisi tulkinnut joku natsipedofiili. Aika karmivaa, mutta tarjosipa jotain uutta. Eikö kukaan pysty uudistamaan joululauluja?

JA SITTEN MAINOKSET. Aidot nykyjoululaulut. Jouluhan asuu kaupassa ja mainokset kertovat, mitä pukin kuuluu kiikuttaa hysteerisille pilteille.

Mutta onko tarpeen, että kekseliäät mainostoimistot syytävät tähän vuodenaikaan mainoksia, joissa raikuvat samat joulurenkutukset?

Luin Kaarina Kilpiön Kulutuksen sävel -kirjan, jossa käytiin läpi mainosmusiikin kotimaista historiaa kirjan ja dvd:n voimin. Eivätpä ole jääneet henkiin sellaiset mainokset, joissa on käytetty joululauluja. Hieman kekseliäisyyttä, jos saa pyytää.

Mitään ei tietenkään voi tehdä. Ei auta muu kuin tyytyä osaansa, purra hammasta ja kuunnella taas koko joulu iänikuisia renkutuksia. Sillanpään tulkitsemia ja mainoksiin töötättyjä.

Kaarina Kilpiö: Kulutuksen sävel. Suomalaisen mainoselokuvan musiikki 1950-luvulta 1970-luvulle. 379 s. Sisältää dvd:n. Like 2005.

Jari Tamminen