Arvostelussa Paolo Sorrentinon elokuva Suuri kauneus.

Tiedäthän sen tunteen, kun taide-elokuva alkaa ja huomaa, että ei olekaan art house -taajuudella. Paolo Sorrentinon ohjaamassa ja käsikirjoittamassa kohtauskokoelmassa eletään ikuista rikkaiden, kauniiden ja kääpiöiden party-Roomaa. Elokuva on eittämättä sukua Federico Fellinin Ihanalle elämälle. Cannes’n kriitikot kyllä ihastuivat viime keväänä, se kahmi kaikki mahdolliset palkinnot.

Elokuvan nimi Suuri kauneus on myös sukua Fellinille, mutta oikeasti se on käänteinen Magnolia. Siinä missä Magnolia kuvasi elämän tyhjyyttä ja järjettömyyttä, Suuri kauneus on järjetön mutta täyteen pakattu elokuva ilman perinteisen juonen häivääkään.

Jos sattuu olemaan sillä päällä, että vanhan pintaliitäjän pohdinnat & tunnustukset marmoripalatseissa ja bileiden ilotulituksissa sytyttävät ja herättävät kysymyksen pintaliidon tyhjyydestä, elokuva antaa varmasti paljon. Elokuvan päähenkilö on writer’s blokista kärsivä Jep Gambardella. Jep jep. Minä olin nukahtaa kaksi kertaa.

Paolo Sorrentino:
Suuri kauneus.
Ensi-ilta 18.4. Kolme tähteä.

Kimmo Jylhämö